Toisten opiskelijoiden blogien kommentointia

Luovuusko vaarassa teknologiatuetussa elämässä?

Liminganlahden yhtenäiskoulussa yhdistettiin vappujuhlinnat ja tvt-tunti.
Liminganlahden yhtenäiskoulussa yhdistettiin vappujuhlinnat ja tvt-tunti.

Sattumanvaraisesti valituissa blogiartikkeleissa oli näkökulmaeroja. Löysin kuitenkin ymmärrystä teknologiatuetun oppimisen tärkeydestä suomalaisessa koulujärjestelmässä. Kuulun samaan joukkoon pitkän työkokemukseni ja myös oman perheen kasvattajan roolin perusteella, joskin jälkimmäisen osalta saan neljältä aikuiselta lapseltani kuitteja liiasta teknologiariippuvuudesta, joka turmelee fyysisen terveyden liian koneen äärellä istumisen vuoksi.

Oulunlainen erityisopettaja Erkki Vuorio viittaa blogiartikkelissaan mielenkiintoiseen luennoitsijaan Ken Robinsoniin. Tämä TED-guru puhuu siitä, että koulu tappaa luovuuden. Melkein olen samaa mieltä. Hän kertoo myös, että viime vuosisadalla syntyneillä opetusjärjestelmillä on tavoitteena tuottaa mahdollisimman paljon korkeita yliopistotutkintoja.

Lähipiirissä keskustellaan usein siitä, onko ihminen onnellinen korkeasti oppineena, tuottaako hän yhteiskunnalle enemmän, onko hän pitkäikäisempi, vauraampi ja terveempi. Miten yleensäkin opitaan? Onko luovuus kaiken lähtökohta? Voiko koulu tehdä tuhojaan lapsen luovuudelle, kun lapset pistetään jonoon ja pisteytetään jokaisessa kouluvaiheessa?

Opettajan ja kasvattajan kokemus, vajaa neljä vuosikymmentä, onkin liian lyhyt aika arvioida opettamisen, oppimisen ja kasvattamisen mahdollisuuksia ja vaikutuksia yhteiskunnassa. Oma oppimiskäsitys voi olla ihan väärä, kun aina tulee yllätyksiä kadulla vastaan. Kasvatetut ovat löytäneet paikkansa yhteiskunnassa ja mitä erilaisimmista tehtävistä. Koulutetun ihmisen nostaminen korokkeelle voi olla aivan väärää kehitystä, muusta ajatusmallista kun ei itsellänikään ole kokemustakaan.

Kummat ovat avuttomampia teknologian käytössä, vanhat vai nuoret?

Blogisti moravain kirjoittaa optimistisesti vanhempien ihmisten teknologisista valmiuksista ja omasta epävarmuudestaan teknologiaopinnoissa.

“Esimerkiksi tällä kurssilla minulle on tullut monta uutta Internet-sivua tutuksi, enkä aluksi oikein tahtonut muistaa mitä milläkin tehdään ja miten, mutta ajan kanssa nekin on tullut opittua ihan hyvin. Varmasti myös vanhemmat ihmiset oppivat käyttämään erilaisia aparaatteja.”

Avuttomuuden ajatukseen on helppo yhtyä, kun yrityksen ja erehdyksen kautta sählään tietokoneen haltuunoton moninaisissa vaiheissa.

Raivostuttavinta on se, että ei ole ketään kenelle möykkäisi. Onnistumisen tunne kuitenkin on ihanaa eikä perussählärin tarvitse pelätä virheitä. Iästä riippumatta on ollut aina edelläkävijöitä ja uteliaita persoonia, jotka ovat itse sitkeästi ottaneet selvää teknologiastakin. Ongelmakohtana on se, että monet palvelut toimivat englannin kielellä.

Vappukarnevaali Liminganlahden yhtenäiskoulussa sujui luovasti atk-luokassa, kun kolmoset opettivat ekoja ja päin vastoin.
Vappukarnevaali Liminganlahden yhtenäiskoulussa sujui luovasti atk-luokassa, kun kolmoset opettivat ekoja ja päin vastoin.

Mikä on opettajan rooli, merkitys ja vastuu?

Kaikkiin noihin kysymyksiin tömää oppimisympäristöissä. Opettajuuden syvimpään olemukseen on kokemukseni niin pitkä matka, että antiikin Kreikassa, saati Kiinassa tai Pisa Suomessa sitä ei vielä ole täysin oivallettu tai se on edelleen etsinnässä muuttuvissa yhteiskunnissa. Oulun yliopiston tieto- ja viestintätekniikan teknologiatuetun oppimisen kurssilla etsitään tietä oppimiseen teknologian avulla.

Nyt opettaja astuu kuvaan, kuten Aino Granlund kirjoittaa blogissaan.

“Tällaisten uudenlaisen ajattelun käynnistämisessä on opettajallamme vastuu. Hän on ensin kantanut meidät hyppytorniin, laittanut sukset jalkaan ja tönäissyt alas mäestä. Vielä en tiedä miten laskeutumisen kanssa käy, mutta täältä yläilmoista yhdyn Puavon:) sanoihin ( “TVT – Luentopäiväkirja 1″) siitä kuinka oli ilo nähdä opettevasta asiastaan innostunut opettaja työssään. Tällainen innostus tarttuu, ja tällainen muutosvastarintainenkin typykkä jaksaa itsekin innostua tieto- ja viestintätekniikasta pedagogisena työvälineenä. Kiitos siis Jari Laru!”

http://ainogranlund.wordpress.com/2013/10/22/tvt-paivakirja-2/

Blogin nimellä on merkitystä

”Marien maailma”, ” Sofien maailma”, mielikuvituksettomia vaihtoehtoja toistuvasti käytettynä, mutta sopii sinänsä hauskasti kun kyseessä on Mari-nimiset opiskelijat. Siltä osin nimivalinta on persoonallinen. Artikkeleissakin näkyy Marin vaikutus.

Blogin nimivalinnoissa Harto Pöngän Lehmätkin lentäis´-blogin ajoista on kehitytty tai jääty matkimaan. Jokaiselle blogin kirjoittajalle ensimmäisen blogin nimivalinta on vaikeaa. Pyörittelin toistakin blogin nimeä kauan huomaamatta, että nimi oli aivan lähellä ja asui meillä, kissa nimeltä Kissa, joka antoi blogille nimen Rundgren´s Cat. Näkyvyys syntyi nimellä Rundgren aivan ansiotta. Joillakin ratkaisuilla pääsee ohi hakukoneiden, mutta muitakin helppoja vihjeitä on tarttunut matkan varrella blogeihin.

Opiskelijat pohtivat teknologian käyttöä blogeissaan

– “On ilmeistä, että teknologiatuetun oppimisen tila Suomen koulumaailmassa ei ole tällä hetkellä kovin kummoinen. Tämä on yksi näkökulma. Toisaalta mitä voidaankaan vaatia? Muutos, joka halutaan viedä koulumaailmaan, vanhojenkin, omiin tapoihinsa tottuneiden opettajien keskuuteen, on aina ja poikkeuksetta hidas. Sen sijaan teknologian kehittyminen on vauhdissa.”

Mari kysyykin oivaltavasti lisää:

“Miten pysyä perässä? Nykymaailmassa teknologia on kuitenkin väistämättä osa jokaisen lapsen elämää. On siis löydettävä keinot. Vaihtoehtona ei ole kieltäytyä käyttämästä ja oppimasta käyttämään teknologiaa, koska esimerkiksi tuntee olonsa avuttomaksi uuden asian edessä. Sen verran ajankohtaisen ja tärkeän asian äärellä ollaan.”

Mari J. Heikkisen blogista lukemani sana ”vanhempaa” kiinnosti, koska kuulun siihen viiteryhmään. Olen samaa mieltä vanhemman ikäpolven opettajien vastustavista asenteista teknologian kehitykseen. Yksilöt poikkeavat valtavirrasta. Joidenkin asioiden oppimiseen vanhempi ikä on etu, joidenkin asioiden oppiminen on helpompaa ja luontevampaa nuorille.

Liminganlahden yhtenäiskoulun eka- ja kolmannen luokan vappu oli teknologiapainotteinen.
Liminganlahden yhtenäiskoulun eka- ja kolmannen luokan vappu oli teknologiapainotteinen.

”Osa opettajista on vanhempaa ikäpolvea ja teknologiaa ja sen nopeaa kehitystä on vierastettu ja sitä uskallettu seurata sivusta vain päätä puistellen. Osa opettajista taas on vain muuten teknologiakammoisia…. Siitä on saattanut kasvaa jopa miltein ylitsepääsemätön mörkö… Monesti luokan oppilaat saattavatkin ollakin enemmän perillä tunneilla käytettävistä teknologiavempaimista…, sillä monet oppilaista on kasvanut teknologian parissa…opettajien tulisi pyrkiä tutustumaan erilaisiin opetusmenetelmiin, joissa tieto- ja viestintätekniikkaa voisi hyödyntää monipuolisesti. …ovat karttakeppiä hiiren hiljaisen luokan edessä heiluttelevat opettajat jääneet jo kauas ajan jalkoihin…Kuitenkin …luotettavan liitutaulun voitonmarssi jatkukoon, mutta sen rinnalle olisi otettava tueksi välineitä teknologian maailmasta. …laitteiden järkevällä käytöllä oppilaat pääsisivät enemmän itse tutkimaan ja oppimaan esimerkiksi iPadeilla.

Mari Haapala kirjoittaa omasta lähtökohdastaan teknologiatuettuun oppimiseen

Olen tyytyväinen siihen, että luokanopettajan koulutuksessa on TVT-opintoja, sillä niin nykyisillä kuin myös meillä tulevilla opettajilla on velvollisuus opastaa lapset erilaisten laitteiden ja ohjelmien käyttöön, koska he tulevat  varmasti tarvitsemaan niitä taitoja jatkossa niin opiskelussa kuin työelämässäkin.

Opetussuunnitelman perusteet ovat täyttäneet kymmenen vuotta. Saman totesi Harto Pönkä, joka on oppinsa saanut Jari Larun opiskelijaryhmässä.

Muutama vihje blogistille

Lopuksi kertaan omaksi ja blogistien avuksi muistamiani verkkokirjoittamisen vihjeitä Anja Alasillan oppaasta Verkkokirjoittajan käsikirja:

kappalejako käyttöön, kappaleessa yleensä neljä riviä, väliotsakkeita. yksi asia kappaleeseen, toistoa sopivasti, hyvää yleiskieltä

Blogikirjoituksissa on teknologiatuettua oppimista pohdittu monelta kannalta ansiokkaasti, ja parantaminen onnistuu tiivistämisellä ja väliotsakkeilla. Jari Laru heitti ajatuksen, että opiskelijat voisivat kirjoittaa yhdessä artikkelin teknologiatuetun oppimisen tilasta ja tolasta jonkin lehden mielipidepalstalle.

Lähteet

http://opintie13.wordpress.com/

http://ainogranlund.wordpress.com/2013/10/22/tvt-paivakirja-2/

http://moravain.wordpress.com/

http://marienmaailma.wordpress.com/2013/10/07/tvt-kurssin-luentopaivakirja/

http://www.alasilta.fi/blog/3?page=6

http://ritvarun38.puheenvuoro.uusisuomi.fi/

TVT:n käytöstä opetuksessa

Lehtori Larun luento Oulun yliopistolla alkoi lähes normaalisti. Perhelogistiikka ja liikennehässäkkä olivat syynä opettajan myöhästymiseen ja hän totesikin, että kahdeksan aamut pitäisi lailla kieltää. Koulussa pitkän työelämän tehneenä ymmärrän tilanteen. Opettajan rooli on kuitenkin niin tärkeä, että opettajasta riippuvainen oppiminen alkaa vasta, kun opettaja laittaa teknisiä vempeleitä päälle ja toteaa näytön, WiFin ja iPadin toimivan. Opiskelijat näkevät, että opettajan ei kuitenkaan tule kaatua epäonnistuneeseen aamun aloitukseen.

Opiskelija pohtii alkutilannetta omassa koulussaan ja nykyisessä oppimisympäristössään

Mitä ennestään tiedän aihepiiristä? Mitä odotan kurssilta? Mitkä ovat tavoitteeni?

Suomessa käytetään Euroopan vähiten tietokoneita yläkoulussa. Twitter, Wordin tekstinkäsittely ja blogit ovat tuttuja opiskelijoille, mutta työelämää varten he haluaisivat oppia lisää, joka on myös on lehtori Larun tavoite. Opiskelijat osallistuvat kiertävän mikin avulla keskusteluun, johon opiskelija joutuu yllättäin. On vastattava, vaikka kiinnostuksen taso vaihteleekin juuri tähän luentoon.

Tieto- ja viestintätekniikan alustat

Kurssilla opitaan käyttämään blogia työvälineenä. Se on yleensä julkinen työkalu, joten opettajan pitää tietää paljon tekijänoikeusasioista. Esimerkiksi jyväskyläläinen Pekka-opettaja käyttää blogia varhaiskasvattajan työssään; siinä lapset raportoivat oppimisympäristöstään.Tämän kurssin alustana toimii Confluence-wiki, jossa kurssimateriaali ja toimintaohjeet ovat.

Varhaiskasvatusksen opiskelijoiden lisäksi luentosalissa istuu muita opiskelijoita; ilmoittautuneita oli toistasataa. Opiskelijat tekevät yhden luentopäiväkirjan omista muistiinpanoistaan ja avaavat blogin Worpressissä tai Bloggerissa. Tehtävät palautetaan Edmodoon ja kurssin Facebook-ryhmään opiskelija pääsee halutessaan. FB toimii hyvin ryhmän sisäisenä keskustelualustana. Siellä kuitenkin jo niin monet ovat ja se toimii nopeasti. Sähköpostissahan ei roikuta yötä päivää. Harjoituksissa opiskellaan ohjelman mukaisesti pienryhmissä, ja myös itsenäistä työskentelyä ja yhteisöllistä työskentelyä sovellusten käytössä on.

Kuratoiminen eli relevantin nettisisällön etsiminen ja omalle sivustolle kerääminen avartaa ja tutustuttaa TVT:n asiantuntijoihin globaalisti. Scoop.It tai Paper.Li ovat hyviä. Itse voisin ajatella kokoavani senioreille sopivaa sisältöä Storyfyhin, koska tarinallisuus viehättää minua.

Korvaavuus sopii yliopisto-opetukseen hyvin, koska opiskelija voi jatkaa siitä, mitä jo osaa. Noin puolella näytti olevan yliopiston sähköposti. Applen iCloud on myös hyvä.

Opettaja on esimerkki 

Opettaja kertoo omasta opiskelustaan, ja että hän aloitti tietojenkäsittelytieteen opinnot vuonna 1999, mutta ei ole valmistunut vieläkään. Kun opinnot siirtyivät verkkoon, oli silläkin vaikutusta. Seitsemän kymmenestä maailman rikkaimmasta henkilöstä ei ole valmistunut koskaan yliopistosta, muistan lukeneeni. Teknologia halventuu edelleen ja yhteiskunnassa on tahtotila edistää teknologian käyttöä.

– Tulin luokanopettajaopiskelijaksi 1997, mutta vanha “proffa” ei rohkaissut tietotekniikan käyttöön. Menin kuitenkin Sanna Järvelän luo audienssille. Silloin oli käynnistetty mobiilioppimisen kokeilu Raahessa, jossa käytettiin 10 metrin säteellä toimivaa langatonta verkkoa. Se keksintö oli katastrofi, mutta minulle siitä tuli gradu. Mietin mahdollisuuksiani, menenkö teollisuuteen vai tutkimukseen? Laitostuin kuitenkin tänne ja tein aiheesta tohtorinväitöksen, “Opiskelun tukeminen yhteisöllisten scriptien ja mobiilien avulla”.

Teknologian taso Oulun yliopistossa ja Normaalikoululla

– Teknologia on lähellä sydäntäni, kertoo Laru. Oulun yliopiston teknologian taso on mielestäni heikko ja pitkään olenkin hakannut päätäni Karjalan mäntyyn. Opetusteknologia kehittyy kuitenkin enemmistön ehdoilla. Optiman käyttö Oulun yliopistossa juontaa juurensa 1990-luvulle. Problematiikkana on, että HR-henkilönä on oppilas, miten siihen tosiasiaan reagoidaan. Yritysmaailmassa on tosin vieläkin hektisempää. Opetus perustuu kuitenkin tutkimukseen. Yhteisön paine on käsittämättömän kova myös opetusministerille, joka haluaa, että hakisimme Virosta mallia teknologiaopetukseen.

– Kaksikymmentä vuotta sitten meillä normaalikoululla oli vain yksi dokumenttikamera, joka nyt on muinaista kamaa. Oulun normaalikoululla on tällä hetkellä käytössä kaikki uudet välineet. Keskustelu eräässä kokouksessa oli kuitenkin aggressiivista ja minä piipitin väliin antaakseni vihjeitä uuden teknologain käyttöön. Työnantaja valitsee meille välineet ja Oulu on päättänyt käyttää Office-systeemiä.

– Toiset haluavat olla autiolla saarella teknologian ulottumattomissa ja kieltää kaiken, mutta “What technology wants?” Minkä paineen kautta mennään eteenpäin? Olisiko vastaus globalisaatio? Pilvipalveluista tulee kyllä haaste koululle, jossa tarvitaan dokumenttien jakamista ja yhteismuokkausta.

– Teknologiaa käytetään mausteena, sanovat opiskelijat. Esimerkiksi hyvä dokumenttikamera kestää hakkaamisen, jos oppilaat ovat pikkulapsia.

Mitä sitten ovat opetustilat ja välineet 2010-luvulla?

Koulussa voi olla läppärit, tabletit ja kamerat, jotka jaetaan tasapuolisesti. Arkkitehtonisilla ratkaisuilla luodaan hyviä oppimisympäristöjä, jossa näkee läppäri- tai tablettivaunuja. On myös tietokoneluokkia, joissa pöydät on ryhmitelty ja linkitetty toisiinsa, kuten esimerkiksi Paulaharjun koulussa kahdeksan konetta yhdessä.

Alakoulussa ja yläkoulussa on piirtoheittimiä ja niissä näytetään edelleen Powerpointeja. Luokkatilat siis vaihtelevat eri kouluissa. Kirsti Longan mukaan teknologia sulautuu osaksi arkea, mutta se ei näy vielä kunnolla koulun arjessa. Diginatiiveilla on kokemuksia kotona, mutta ei koulussa. Joku sanoikin, että suomalainen koulu kuin lentokone, että “sulkekaa kännykät ja istukaa hiljaa”.

Oulun normaalikoulun 1-6-luokilla on ulkovaatteet kaapissa, mikä on edistyksellistä koulutila rakentamista. Rahalla on rakennettu myös päiväkoti Kiiminkiin, siellä on liukumäkiä sisälläkin. Nykyään rakennetaan kuitenkin halvemmalla. Oulun yliopistossa on tutkimushanke, vuorovaikutuslaboratorio Leaforum,jossa on ihmistieteiden muuntojoustava tutkimustila piirrettävine seinineen.

Seinät pitävät nyt kattoa paikoillaan, mutta siihenkin ajatteluun tulee muutoksia. Googlen kamerateknologialla seurataan toimintaa. Varhaiskasvatuksen opiskelijalle tämä on kiinnostava paikka tilaratkaisuineen. Kamerat avoimessa päiväkodissa tarjoavat lapsillekin oman tutkimusmaailman.

Hypekäyrä ja teknologian kehitys

Gartnerin hypekäyrän mukaan ensin tuli uuden teknologian avaus, sitten superhype, että kaikilla täytyy olla tabletit ja ollaan huipulla. Kohta käyrä romahtaa pettymyksen kuiluun ja teknologia muuttuu arkiseksi laitteeksi. Pian langaton kuvansiirtokin tulee olemaan pöyristyttävää käytännössä muuttuakseen arkiseksi ennen pitkää. Kaikki teknologiat kehittyvät juuri noin.

Kaliforniassa 1970-luvulla tehtiin Alan Kay Dynabook pikkulapsille. – Tehdäänpäs tuollainen, kun käytössä heillä oli rajaton budjetti. He saivat aikaiseksi vain kädessäpidettävän mallin. He halusivat myös, että sillä pystyy piirtämään ja tekemään kaikkea mahdollista. Keksittiin hulluja ideoita. Juuri lasertulostin ja hiiri kehittyivät siinä sivussa. Bill Gates ja Steve Jobskin tulivat tutustumaan; olisiko iPad syntynyt silloin Jobsin ajatuksissa?

Kuinka langattomat laitteet sitten toimivat koulussa? Tulevaisuus on läsnä siellä jo tänään. Joillekin kouluille niitä on hankittu valtavia määriä. Käytetäänköhän kaikkia? Suositus on kuitenkin se, että yhtä laitetta voisi käyttää neljä henkilöä.

Vapaus vai pakko opetusvälineiden hankinnassa

Meillä Suomessa lukitaan harmillisesti opetusvälineet tiettyyn teknologiaperheeseen, esimerkkinä tästä toimii Smart. Myös oppimateriaalit siirtyvät liian hitaasti verkkoon. Etelä-Koreassa kaikki opetusmateriaalit on digitalisoitu ja vaikka maa on hyvin hierarkinen, oppikirjojen materiaali on kuitenkin avointa.

Muutamia toteamuksia lopuksi

Kaikki itse tekemäni opetusmateriaalin jaan avoimesti lisenssillä. Minusta on tärkeää, että “Simple tools make rich pedagogical immerce”. Pienten lasten kasvatuksessa teknologia on tällä hetkellä täysin nurkassa.
– Mikä on hypeä?
– Mikä välttämätöntä teknologiatuetussa oppimisessa?
Luennon päättyessä opiskelijat ovat hitusen kekseliäämpiä vastatessaan mielessään Larun kysymyksiin.