Opettajan pitäisi osata teknologiaa

Näyttökuva 2017-03-12 kello 21.24.14

Kuntavaaliehdokas on vuoden 2017 kuntavaalien alla käsittämättömän monen pulman edessä. Valotan tässä omia kokemuksiani aikaisempien kuntavaalien aikaan ja vuoden 2017 vaalityön vaiheista ja vaikeuksista, esimerkiksi puolueen kuntavaaliohjelmasta, omista tavoitteistani, vaalikoneisiin vastaamisesta, vaalikuvasta, mainonnasta ja vaalivideoista.

 Vuoden 2008 kunnallisvaalit

Aloitan vuodesta 2008, jolloin rupesin opettelemaan tietokoneen käyttöä työpaikallani tehdäkseni vaalimainoksen kunnallisvaaleja varten. Opin viimeistään silloin käyttämään Wordin tekstinkäsittelyohjelmaa, kirjoittamaan tekstejä eri alustoille ja lisäämään valokuvan vaalimainokseen. Siitä alkoi myös kiinnostukseni digitaaliseen mediaan.

Eri digitaalisen palveluiden käyttö yhteiskunnassa on sittemmin arkipäiväistynyt, koska lähes kaikilla on jo tietokone, kannettava tietokone, iPad ja/tai älypuhelin.

Vuoden 2012 vaalien aikaan kirjoitin Kalevaan hartaan mielipidekirjoituksen Digitaalinen kunta. Moni kirjoituksen ajatuksista on edelleen ajankohtainen. Rupesin opiskelemaan lisää koulutusteknologiaa ja opettelin käyttämään iPädiä vaalivideoiden teossa.

Vuoden 2017 kuntavaalit

Vuoden 2017 kuntavaalit (nimi vaihtunut kunnallisvaaleista) asettavat digiseniorinkin haasteiden eteen. Pitäisi esimerkiksi osallistua kuntavaaliristeilyille, kuntavaalikoulutuksiin ja kotikunnan vaalitilaisuuksiin, jotta tietäisi, mitä oma puolue mistäkin asiassa ajattelee.

Ei puolue tietenkään ajattele, mutta ehdokkaana minun tulee tietää, minkälaisiin arvoihin olen sitoututnut.

ÄÄNESTÄJÄLLÄ ON OIKEUS TIETÄÄ, MITÄ KUNTAVAALIEHDOKAS AJATTELEE ESIMERKIKSI KOULUTUKSESTA, KAAVOITUKSESTA, KUNNAN ELINVOIMASTA, KULTTUURISTA TAI TULEVASTA SOSIAALI- JA TERVEYSUUDISTUKSESTA, SOTESTA.

Niihin olen vastannut tekemällä vaalimainoksen, vastaamalla vaalikoneisiin ja kirjoittamalla päivityksiä kotisivuille.

Puolue lähettää sähköpostia tärkeistä asioista

Kuntavaaliehdokkaan sähköpostiin tulee valistuskirje toisensa jälkeen, vaalivalokuvan kuvausohjeita ja -aika, äänestysnumero, ehdokkaan kirjeitä ja mainosbanneriohjeita, mainospohjia, kehotuksia vastaamaan vaalikoneisiin ja muuta hyödyllistä ja välttämätöntä tietoa. Poimintoja byrokratian purkutalkoista -aineistosta löysin oikeita makupaloja, kuten joukkorahoituksen käytäntöjen helpottaminen ja suojelupäätäksen purkamiseen liittyvä muutos.

Kuntavaaliehdokas saa halutessaan lukea kymmeniä sivuja tekstejä ja ottaa käyttöönsä mainoskuvia, joita voi käyttää vaikka omalla Facebook-sivulla. Kaikki aineisto on monen salasanan takana kehotuksella, että käyttäjätunnuksia ei saa jaella kenellekään. En  jaakaan, kun en aina niitä itsekään löydä. Onneksi sähköposti on niin älykäs, että sen ansiosta löydän yleensä tunnukset pienen harmittelun jälkeen.

Vilkaisin Keskustan kuntavaalikakkaraa, tavoitteita seuraavalle vaalikaudelle, ja se vaikutti kummallisen tutulta. Sehän noudatti omia poliittisia ajatuksiani lähes kokonaan! Vain kansainvälisyys puuttui, mutta sekin saattoi löytyä rivien välistä.

Näyttökuva 2017-03-11 kello 8.31.12

Vaalimainoksen tekoon meni päivä

Vaalimainoksen teko tuntui aluksi lastenleikiltä. Avasin vain yhden aineistopankin kymmenistä eri mahdollisuuksista, purin zipin koneelleni, avasin Wordin ja laitoin kuvan paikalleen, yhteen monesta pohjasta. Tekstikin tuli lähes itsestään ja oli varmaan tosi houkutteleva.

Totuus oli kuitenkin se, että rupesin tekemään mainosta Pages-ohjelmalla, jossa mikään ei toiminut yhteistyössä Dropboxiin ladattujen tiedostojen kanssa, vaikka pakersin koko päivän etsien koneeltani edustavia kuvia ja kirjoitettuja vaalitekstejä.

Lopulta oli pakko kilauttaa kaverille, joka teki mainoksen tuossa tuokiossa! Miten yksinkertaista, jos osaa! Hän näytti, miten mainos tehdään valmiille pohjalle, joten voin nyt lähettää painokelpoisen mainoksen kirjapainoon tai monistaa vaalimainoksia omalla kotikoneella.

Vaalivideo edelleen tekemättä

VAALIVIDEON TEKOA OLEN HARJOITELLUT NIIN MONTA KERTAA, ETTÄ EN KEHTAA EDES TUNNUSTAA.

Yksi valmis videonpätkä on edelleen luonnoksen asteella ja muut kaksi vielä tekemättä. Videoilla saattaa valita vastattavakseen kolme kysymystä seitsemästä, joista minua kiinnosti esimerkiksi kysymys, mitä mullistaisin kotikunnassani?

Ehkä YLE:ssä on nähty vaalivideoiden teossa jotain sellaista, että ihmisten pitää oppia uusia tapoja vaikuttaa asioihin ja olla mukana digitaalisessa kehityksessä vaikka pakosta. Vaalikoneisiin vastaaminen tuntuu lähes kuntavaaliehdokkaan pääsykokeelta.

Ammattilaisten tekemiä videoita voi laittaa omille verkkosivuilleen, mutta vain itse tehdyt 30 sekunnin videot voi julkaista YLE:n vaalikoneessa. Kysymyksiin olen vastannut, mutta ymmärtääkseni koko paketti pitää julkaista kerralla.

Vuoden 2017 kuntavaalit näyttävät olevan monella tasolla vaikeammat kuntavaaliehdokkaalle kuin mitkään edelliset.

TOIVOTTAVASTI VAALIKONEISSA JA MUISSA VAALEIHIN LIITTYVISSÄ PALVELUISSA AJATELLAAN MYÖS KÄYTTÄJÄNÄKÖKULMAA.

Toreilla tavataan kaikkien puolueiden kuntavaaliehdokkaita

Yhteistyötä tarvitaan kaikkien puolueiden ehdokkaiden kanssa, vaikka äänestäjistä kilpaillaan kuinka kiihkeästi tahansa. Yhteistyö onkin suomalaisen demokratian tärkeimpiä piirteitä.

Sama artikkeli on julkaistu verkko-Kalevassa otsikolla Kuntavaaliehdokas paineiden ristitulessa.

 

Limingan seniorit nettiin-kurssin kolmas päivitys etukäteen

Liikkuva kempeleläisseniori
Liikkuvainen elämäntapa on monelle seniorille virkeyden lähde.

Liikkuva ihminen on hyvä esimerkki

Miten kuva sitten liittyy kolmanteen seniorinettikurssin ohjelmaan? Tässä on hieman perusteluja.

Nuoremmat katsovat ihaillen ikäihmisiä, jotka liikkuvat kovasti. Haluamme oppia sellaisia taitoja, joista meille saattaa olla joskus hyötyä.

Kuvan liikkuvaisen rouvan taitavat kempeleläiset kohdata lenkkipoluilla kesät, talvet. Laura hoitaa kuntoaan kävellen liukkaillakin kaduilla kävelysauvojen avulla tai pyörällä polkien ja hiihtoladulla huhkien. Hän tervehtii iloisesti vastaantulijaa, ja kertoo joskus unhtavansa tutun ihmisen kasvot, nimen tai ne tulevat mieleen viiveellä. Sellainenhan on tuttua nuoremmillekin. Ikä Lauralla on korkea, mutta toistaiseksi salaisuus. Tasakymmeniä juhlitaan pian.

Seniori

Laura on perehtynyt liikuntaan ja suosittelee sitä muillekin. Kotona voi harrastaa venytyksiä ja tuolista ylösnousua, jos liikkumiseen on tullut iän myötä esteitä, tilapäisiä tai pysyvämpiä.

En muistanut kysyä hänen innokkuuttaan teknologian käyttöön, mutta luulisin hänen haluavan kokeilla liikuntaan liittyviä, älypuhelimeen liitettäviä sovelluksia eli appseja. Ai, niin! En tullut liioin kysyneeksi, onko Lauralla älypuhelinta, vaikka ei sillä ole väliä.

Hän antaa meille yhden hyvän esimerkin tavoitteellisesta ja liikunnallisesta elämäntavasta. Veikkaan näet, että sää ei aina suosi lenkkeilijää, vaan joskus sataa kissoja ja koiria ja on pimeä ja liukasta. Silloin kysytään kuuluisaa suomalaista sisua.

Terve sielu terveessä kropassa! Hän on ollut jopa mukana liikuntatutkimuksessa mallinukkena, jossa mitattiin tieteellisesti pätevällä mittarilla kehon rasvaprosentteja. Voit arvata tuloksen tason ja tutkijoiden ilmeet.

Ihminen ja teknologia

Pian ollaan Limingan kirjaston monitoimitilan tietokoneiden kimpussa, teknologian parissa. Yksi uusi oppilas on ilmoittautunut luokalle. Ollaanpas kilttejä hänelle. Hän soitti kysyäkseen kurssista ja satuin olemaan juuri oikeassa paikassa, oikeaan aikaan, LET-opintojen parissa Oulun yliopistolla. Uteliaana ja innokkaana opiskelemassa uusinta uutta teknologian sovelluksista. Tiedän taas vähän enemmän, missä seniorinettiläisten pitäisi lentää pysyäkseen kunnossa niin älylaitteiden kuin liikunnan maailmassa.

 

Toisten opiskelijoiden blogien kommentointia

Luovuusko vaarassa teknologiatuetussa elämässä?

Liminganlahden yhtenäiskoulussa yhdistettiin vappujuhlinnat ja tvt-tunti.
Liminganlahden yhtenäiskoulussa yhdistettiin vappujuhlinnat ja tvt-tunti.

Sattumanvaraisesti valituissa blogiartikkeleissa oli näkökulmaeroja. Löysin kuitenkin ymmärrystä teknologiatuetun oppimisen tärkeydestä suomalaisessa koulujärjestelmässä. Kuulun samaan joukkoon pitkän työkokemukseni ja myös oman perheen kasvattajan roolin perusteella, joskin jälkimmäisen osalta saan neljältä aikuiselta lapseltani kuitteja liiasta teknologiariippuvuudesta, joka turmelee fyysisen terveyden liian koneen äärellä istumisen vuoksi.

Oulunlainen erityisopettaja Erkki Vuorio viittaa blogiartikkelissaan mielenkiintoiseen luennoitsijaan Ken Robinsoniin. Tämä TED-guru puhuu siitä, että koulu tappaa luovuuden. Melkein olen samaa mieltä. Hän kertoo myös, että viime vuosisadalla syntyneillä opetusjärjestelmillä on tavoitteena tuottaa mahdollisimman paljon korkeita yliopistotutkintoja.

Lähipiirissä keskustellaan usein siitä, onko ihminen onnellinen korkeasti oppineena, tuottaako hän yhteiskunnalle enemmän, onko hän pitkäikäisempi, vauraampi ja terveempi. Miten yleensäkin opitaan? Onko luovuus kaiken lähtökohta? Voiko koulu tehdä tuhojaan lapsen luovuudelle, kun lapset pistetään jonoon ja pisteytetään jokaisessa kouluvaiheessa?

Opettajan ja kasvattajan kokemus, vajaa neljä vuosikymmentä, onkin liian lyhyt aika arvioida opettamisen, oppimisen ja kasvattamisen mahdollisuuksia ja vaikutuksia yhteiskunnassa. Oma oppimiskäsitys voi olla ihan väärä, kun aina tulee yllätyksiä kadulla vastaan. Kasvatetut ovat löytäneet paikkansa yhteiskunnassa ja mitä erilaisimmista tehtävistä. Koulutetun ihmisen nostaminen korokkeelle voi olla aivan väärää kehitystä, muusta ajatusmallista kun ei itsellänikään ole kokemustakaan.

Kummat ovat avuttomampia teknologian käytössä, vanhat vai nuoret?

Blogisti moravain kirjoittaa optimistisesti vanhempien ihmisten teknologisista valmiuksista ja omasta epävarmuudestaan teknologiaopinnoissa.

”Esimerkiksi tällä kurssilla minulle on tullut monta uutta Internet-sivua tutuksi, enkä aluksi oikein tahtonut muistaa mitä milläkin tehdään ja miten, mutta ajan kanssa nekin on tullut opittua ihan hyvin. Varmasti myös vanhemmat ihmiset oppivat käyttämään erilaisia aparaatteja.”

Avuttomuuden ajatukseen on helppo yhtyä, kun yrityksen ja erehdyksen kautta sählään tietokoneen haltuunoton moninaisissa vaiheissa.

Raivostuttavinta on se, että ei ole ketään kenelle möykkäisi. Onnistumisen tunne kuitenkin on ihanaa eikä perussählärin tarvitse pelätä virheitä. Iästä riippumatta on ollut aina edelläkävijöitä ja uteliaita persoonia, jotka ovat itse sitkeästi ottaneet selvää teknologiastakin. Ongelmakohtana on se, että monet palvelut toimivat englannin kielellä.

Vappukarnevaali Liminganlahden yhtenäiskoulussa sujui luovasti atk-luokassa, kun kolmoset opettivat ekoja ja päin vastoin.
Vappukarnevaali Liminganlahden yhtenäiskoulussa sujui luovasti atk-luokassa, kun kolmoset opettivat ekoja ja päin vastoin.

Mikä on opettajan rooli, merkitys ja vastuu?

Kaikkiin noihin kysymyksiin tömää oppimisympäristöissä. Opettajuuden syvimpään olemukseen on kokemukseni niin pitkä matka, että antiikin Kreikassa, saati Kiinassa tai Pisa Suomessa sitä ei vielä ole täysin oivallettu tai se on edelleen etsinnässä muuttuvissa yhteiskunnissa. Oulun yliopiston tieto- ja viestintätekniikan teknologiatuetun oppimisen kurssilla etsitään tietä oppimiseen teknologian avulla.

Nyt opettaja astuu kuvaan, kuten Aino Granlund kirjoittaa blogissaan.

”Tällaisten uudenlaisen ajattelun käynnistämisessä on opettajallamme vastuu. Hän on ensin kantanut meidät hyppytorniin, laittanut sukset jalkaan ja tönäissyt alas mäestä. Vielä en tiedä miten laskeutumisen kanssa käy, mutta täältä yläilmoista yhdyn Puavon:) sanoihin ( “TVT – Luentopäiväkirja 1″) siitä kuinka oli ilo nähdä opettevasta asiastaan innostunut opettaja työssään. Tällainen innostus tarttuu, ja tällainen muutosvastarintainenkin typykkä jaksaa itsekin innostua tieto- ja viestintätekniikasta pedagogisena työvälineenä. Kiitos siis Jari Laru!”

http://ainogranlund.wordpress.com/2013/10/22/tvt-paivakirja-2/

Blogin nimellä on merkitystä

”Marien maailma”, ” Sofien maailma”, mielikuvituksettomia vaihtoehtoja toistuvasti käytettynä, mutta sopii sinänsä hauskasti kun kyseessä on Mari-nimiset opiskelijat. Siltä osin nimivalinta on persoonallinen. Artikkeleissakin näkyy Marin vaikutus.

Blogin nimivalinnoissa Harto Pöngän Lehmätkin lentäis´-blogin ajoista on kehitytty tai jääty matkimaan. Jokaiselle blogin kirjoittajalle ensimmäisen blogin nimivalinta on vaikeaa. Pyörittelin toistakin blogin nimeä kauan huomaamatta, että nimi oli aivan lähellä ja asui meillä, kissa nimeltä Kissa, joka antoi blogille nimen Rundgren´s Cat. Näkyvyys syntyi nimellä Rundgren aivan ansiotta. Joillakin ratkaisuilla pääsee ohi hakukoneiden, mutta muitakin helppoja vihjeitä on tarttunut matkan varrella blogeihin.

Opiskelijat pohtivat teknologian käyttöä blogeissaan

– ”On ilmeistä, että teknologiatuetun oppimisen tila Suomen koulumaailmassa ei ole tällä hetkellä kovin kummoinen. Tämä on yksi näkökulma. Toisaalta mitä voidaankaan vaatia? Muutos, joka halutaan viedä koulumaailmaan, vanhojenkin, omiin tapoihinsa tottuneiden opettajien keskuuteen, on aina ja poikkeuksetta hidas. Sen sijaan teknologian kehittyminen on vauhdissa.”

Mari kysyykin oivaltavasti lisää:

”Miten pysyä perässä? Nykymaailmassa teknologia on kuitenkin väistämättä osa jokaisen lapsen elämää. On siis löydettävä keinot. Vaihtoehtona ei ole kieltäytyä käyttämästä ja oppimasta käyttämään teknologiaa, koska esimerkiksi tuntee olonsa avuttomaksi uuden asian edessä. Sen verran ajankohtaisen ja tärkeän asian äärellä ollaan.”

Mari J. Heikkisen blogista lukemani sana ”vanhempaa” kiinnosti, koska kuulun siihen viiteryhmään. Olen samaa mieltä vanhemman ikäpolven opettajien vastustavista asenteista teknologian kehitykseen. Yksilöt poikkeavat valtavirrasta. Joidenkin asioiden oppimiseen vanhempi ikä on etu, joidenkin asioiden oppiminen on helpompaa ja luontevampaa nuorille.

Liminganlahden yhtenäiskoulun eka- ja kolmannen luokan vappu oli teknologiapainotteinen.
Liminganlahden yhtenäiskoulun eka- ja kolmannen luokan vappu oli teknologiapainotteinen.

”Osa opettajista on vanhempaa ikäpolvea ja teknologiaa ja sen nopeaa kehitystä on vierastettu ja sitä uskallettu seurata sivusta vain päätä puistellen. Osa opettajista taas on vain muuten teknologiakammoisia…. Siitä on saattanut kasvaa jopa miltein ylitsepääsemätön mörkö… Monesti luokan oppilaat saattavatkin ollakin enemmän perillä tunneilla käytettävistä teknologiavempaimista…, sillä monet oppilaista on kasvanut teknologian parissa…opettajien tulisi pyrkiä tutustumaan erilaisiin opetusmenetelmiin, joissa tieto- ja viestintätekniikkaa voisi hyödyntää monipuolisesti. …ovat karttakeppiä hiiren hiljaisen luokan edessä heiluttelevat opettajat jääneet jo kauas ajan jalkoihin…Kuitenkin …luotettavan liitutaulun voitonmarssi jatkukoon, mutta sen rinnalle olisi otettava tueksi välineitä teknologian maailmasta. …laitteiden järkevällä käytöllä oppilaat pääsisivät enemmän itse tutkimaan ja oppimaan esimerkiksi iPadeilla.

Mari Haapala kirjoittaa omasta lähtökohdastaan teknologiatuettuun oppimiseen

Olen tyytyväinen siihen, että luokanopettajan koulutuksessa on TVT-opintoja, sillä niin nykyisillä kuin myös meillä tulevilla opettajilla on velvollisuus opastaa lapset erilaisten laitteiden ja ohjelmien käyttöön, koska he tulevat  varmasti tarvitsemaan niitä taitoja jatkossa niin opiskelussa kuin työelämässäkin.

Opetussuunnitelman perusteet ovat täyttäneet kymmenen vuotta. Saman totesi Harto Pönkä, joka on oppinsa saanut Jari Larun opiskelijaryhmässä.

Muutama vihje blogistille

Lopuksi kertaan omaksi ja blogistien avuksi muistamiani verkkokirjoittamisen vihjeitä Anja Alasillan oppaasta Verkkokirjoittajan käsikirja:

kappalejako käyttöön, kappaleessa yleensä neljä riviä, väliotsakkeita. yksi asia kappaleeseen, toistoa sopivasti, hyvää yleiskieltä

Blogikirjoituksissa on teknologiatuettua oppimista pohdittu monelta kannalta ansiokkaasti, ja parantaminen onnistuu tiivistämisellä ja väliotsakkeilla. Jari Laru heitti ajatuksen, että opiskelijat voisivat kirjoittaa yhdessä artikkelin teknologiatuetun oppimisen tilasta ja tolasta jonkin lehden mielipidepalstalle.

Lähteet

http://opintie13.wordpress.com/

http://ainogranlund.wordpress.com/2013/10/22/tvt-paivakirja-2/

http://moravain.wordpress.com/

http://marienmaailma.wordpress.com/2013/10/07/tvt-kurssin-luentopaivakirja/

http://www.alasilta.fi/blog/3?page=6

http://ritvarun38.puheenvuoro.uusisuomi.fi/