Opettajan pitäisi osata teknologiaa

Näyttökuva 2017-03-12 kello 21.24.14

Kuntavaaliehdokas on vuoden 2017 kuntavaalien alla käsittämättömän monen pulman edessä. Valotan tässä omia kokemuksiani aikaisempien kuntavaalien aikaan ja vuoden 2017 vaalityön vaiheista ja vaikeuksista, esimerkiksi puolueen kuntavaaliohjelmasta, omista tavoitteistani, vaalikoneisiin vastaamisesta, vaalikuvasta, mainonnasta ja vaalivideoista.

 Vuoden 2008 kunnallisvaalit

Aloitan vuodesta 2008, jolloin rupesin opettelemaan tietokoneen käyttöä työpaikallani tehdäkseni vaalimainoksen kunnallisvaaleja varten. Opin viimeistään silloin käyttämään Wordin tekstinkäsittelyohjelmaa, kirjoittamaan tekstejä eri alustoille ja lisäämään valokuvan vaalimainokseen. Siitä alkoi myös kiinnostukseni digitaaliseen mediaan.

Eri digitaalisen palveluiden käyttö yhteiskunnassa on sittemmin arkipäiväistynyt, koska lähes kaikilla on jo tietokone, kannettava tietokone, iPad ja/tai älypuhelin.

Vuoden 2012 vaalien aikaan kirjoitin Kalevaan hartaan mielipidekirjoituksen Digitaalinen kunta. Moni kirjoituksen ajatuksista on edelleen ajankohtainen. Rupesin opiskelemaan lisää koulutusteknologiaa ja opettelin käyttämään iPädiä vaalivideoiden teossa.

Vuoden 2017 kuntavaalit

Vuoden 2017 kuntavaalit (nimi vaihtunut kunnallisvaaleista) asettavat digiseniorinkin haasteiden eteen. Pitäisi esimerkiksi osallistua kuntavaaliristeilyille, kuntavaalikoulutuksiin ja kotikunnan vaalitilaisuuksiin, jotta tietäisi, mitä oma puolue mistäkin asiassa ajattelee.

Ei puolue tietenkään ajattele, mutta ehdokkaana minun tulee tietää, minkälaisiin arvoihin olen sitoututnut.

ÄÄNESTÄJÄLLÄ ON OIKEUS TIETÄÄ, MITÄ KUNTAVAALIEHDOKAS AJATTELEE ESIMERKIKSI KOULUTUKSESTA, KAAVOITUKSESTA, KUNNAN ELINVOIMASTA, KULTTUURISTA TAI TULEVASTA SOSIAALI- JA TERVEYSUUDISTUKSESTA, SOTESTA.

Niihin olen vastannut tekemällä vaalimainoksen, vastaamalla vaalikoneisiin ja kirjoittamalla päivityksiä kotisivuille.

Puolue lähettää sähköpostia tärkeistä asioista

Kuntavaaliehdokkaan sähköpostiin tulee valistuskirje toisensa jälkeen, vaalivalokuvan kuvausohjeita ja -aika, äänestysnumero, ehdokkaan kirjeitä ja mainosbanneriohjeita, mainospohjia, kehotuksia vastaamaan vaalikoneisiin ja muuta hyödyllistä ja välttämätöntä tietoa. Poimintoja byrokratian purkutalkoista -aineistosta löysin oikeita makupaloja, kuten joukkorahoituksen käytäntöjen helpottaminen ja suojelupäätäksen purkamiseen liittyvä muutos.

Kuntavaaliehdokas saa halutessaan lukea kymmeniä sivuja tekstejä ja ottaa käyttöönsä mainoskuvia, joita voi käyttää vaikka omalla Facebook-sivulla. Kaikki aineisto on monen salasanan takana kehotuksella, että käyttäjätunnuksia ei saa jaella kenellekään. En  jaakaan, kun en aina niitä itsekään löydä. Onneksi sähköposti on niin älykäs, että sen ansiosta löydän yleensä tunnukset pienen harmittelun jälkeen.

Vilkaisin Keskustan kuntavaalikakkaraa, tavoitteita seuraavalle vaalikaudelle, ja se vaikutti kummallisen tutulta. Sehän noudatti omia poliittisia ajatuksiani lähes kokonaan! Vain kansainvälisyys puuttui, mutta sekin saattoi löytyä rivien välistä.

Näyttökuva 2017-03-11 kello 8.31.12

Vaalimainoksen tekoon meni päivä

Vaalimainoksen teko tuntui aluksi lastenleikiltä. Avasin vain yhden aineistopankin kymmenistä eri mahdollisuuksista, purin zipin koneelleni, avasin Wordin ja laitoin kuvan paikalleen, yhteen monesta pohjasta. Tekstikin tuli lähes itsestään ja oli varmaan tosi houkutteleva.

Totuus oli kuitenkin se, että rupesin tekemään mainosta Pages-ohjelmalla, jossa mikään ei toiminut yhteistyössä Dropboxiin ladattujen tiedostojen kanssa, vaikka pakersin koko päivän etsien koneeltani edustavia kuvia ja kirjoitettuja vaalitekstejä.

Lopulta oli pakko kilauttaa kaverille, joka teki mainoksen tuossa tuokiossa! Miten yksinkertaista, jos osaa! Hän näytti, miten mainos tehdään valmiille pohjalle, joten voin nyt lähettää painokelpoisen mainoksen kirjapainoon tai monistaa vaalimainoksia omalla kotikoneella.

Vaalivideo edelleen tekemättä

VAALIVIDEON TEKOA OLEN HARJOITELLUT NIIN MONTA KERTAA, ETTÄ EN KEHTAA EDES TUNNUSTAA.

Yksi valmis videonpätkä on edelleen luonnoksen asteella ja muut kaksi vielä tekemättä. Videoilla saattaa valita vastattavakseen kolme kysymystä seitsemästä, joista minua kiinnosti esimerkiksi kysymys, mitä mullistaisin kotikunnassani?

Ehkä YLE:ssä on nähty vaalivideoiden teossa jotain sellaista, että ihmisten pitää oppia uusia tapoja vaikuttaa asioihin ja olla mukana digitaalisessa kehityksessä vaikka pakosta. Vaalikoneisiin vastaaminen tuntuu lähes kuntavaaliehdokkaan pääsykokeelta.

Ammattilaisten tekemiä videoita voi laittaa omille verkkosivuilleen, mutta vain itse tehdyt 30 sekunnin videot voi julkaista YLE:n vaalikoneessa. Kysymyksiin olen vastannut, mutta ymmärtääkseni koko paketti pitää julkaista kerralla.

Vuoden 2017 kuntavaalit näyttävät olevan monella tasolla vaikeammat kuntavaaliehdokkaalle kuin mitkään edelliset.

TOIVOTTAVASTI VAALIKONEISSA JA MUISSA VAALEIHIN LIITTYVISSÄ PALVELUISSA AJATELLAAN MYÖS KÄYTTÄJÄNÄKÖKULMAA.

Toreilla tavataan kaikkien puolueiden kuntavaaliehdokkaita

Yhteistyötä tarvitaan kaikkien puolueiden ehdokkaiden kanssa, vaikka äänestäjistä kilpaillaan kuinka kiihkeästi tahansa. Yhteistyö onkin suomalaisen demokratian tärkeimpiä piirteitä.

Sama artikkeli on julkaistu verkko-Kalevassa otsikolla Kuntavaaliehdokas paineiden ristitulessa.

 

Kuntavaaliajatuksia

IMG_5715

 

Tervetuloa tutustumaan ajatuksiini ja tekoihini, joista voit lukea tältä opiskeluun liittyvältä sivustolta jo ennen kevään 2017 kuntavaaleja!

Olen Suomen Keskustan ehdokkaana Kempeleessä numerolla 31. Muista äänestää ja äänestä vaikka Ritvaa maaliskuun kuntavaaleissa! Minulla on vankka kokemus luottamustehtävistä!

Kolme teemaa alla lähimpänä sydäntäni, jos minut valitaan Kempeleen valtuustoon!

Ikätovereiden verkonkäyttö houkuttelevaksi

Ikäihmiset haluavat olla omassa kodissaan mahdollisimman kauan, ainakin siltä näyttää sekä tutkimusten, että ihmisten mielipiteiden valossa. Myös kunnalle tulee halvemmaksi jos seniori asuu omassa kodissaan.

Innostan senioreita käyttämään digitaalisia palveluita, jotka helpottavat kotona asumista. Seniorilla pitäisi olla auttavat taidot tekniikan käytössä, oma sähköposti ja omat pankkitunnukset. Jos itse hoitaa asioitaan, voi tuntea myönteistä omanarvon tunnetta kuten  työaikana.

Päiväkoti vai äiti paras kasvattajana

Päiväkodin lapsiryhmien koko pienenä, koska viiden ensimmäisen vuoden aikana pohja lapsen myöhemmälle elämälle.

Ensimmäisen lastenlapsen kasvua seuratessani olen ajatellut, miten kalliarvoista aikaa ensi vuodet ovat ihmisen elämässä. Lapsi oppii aivan hurjaa vauhtia asioita, hän kehittyy omaksi persoonakseen ja oppii elämisen taitoja.

Olisi hyvä, jos äiti lapsen parhaimpana hoitajana silti voisi sovittaa kotona hoitovapaalla olemisen, opiskelun, ammatin hankkimisen, perheenäidiksi kasvamisen ja työssäkäynnin samaan yhtälöön. Se näet näkyy myöhemmin eläkkeen määrässä. Vaikka perhe niin sanotusti osaa päättää, voi yhteiskunta ohjata järjestelyjä sosiaalietuuksien ja työelämän järjestelyillä poliittisesti haluttuun suuntaan.

IMG_1335
Lapsen paras paikka on koti nallenkin mielestä, vaikka päiväkodin tädit ovat kasvatuksen ammattilaisia.

Keskustan ajatuksena on, että vanhempi hoitaa lasta kotona kauemmin. Se on mielestäni samalla hyvä ja huono asia, mutta asioiden parempaan tilaan päästään vain yhteisesti, muidenkin puolueiden kanssa neuvottelemalla ja lainsäädännöllä.

Sydän on aina kaikenikäisten oppijoiden puolella. Erityislapset ja nuoret tarvitsevat sopivasti tukea myöhemminkin.

Luontoliikkuminen on vanha juttu!

Kannustan kaikkia luontoliikkumiseen vaikka kamera kädessä. Jos liikut vähemmän, laita siemeniä kukkapurkkiin ja seuraa kevään tuloa.

Perheemme on aina liikkunut luonnossa. Se on ollut tapana lapsuusvuosista ja siksi se onkin niin tuttua. Ruuhkavuosien aikana hyötyliikuntaa oli enemmän kuin tarpeeksi, mutta aivan huviliikkumistakin harrastettiin jalkapallon ja jääkiekon parissa. En minä, vaan lapset isänsä kanssa.

Liikunnallinen elämäntapa vaatii nykyään noin 13000 askelta sykemittariin päivässä, vaikka todellisuus ei tietysti ole aivan niin liikunnallista.

Kuitenkin hiihtoladut talvella ovat tuttuja, marjastus ja sienestys kesällä hauska liikuntamuoto. Kalastus kuuluu kesän kohokohtiin, mutta minun osaltani etäämmältä vain kameran kanssa kulkemiseen.

Kempeleessä on hyvä harrastaa kaikenlaista liikuntaa, jos siihen vielä innostettaisiin toisiamme.

 

Palvelintila omalle medialle

Nyt se alkaa olla totta, että kaikki sisältö laitetaan samalle suomalaiselle palvelimelle, LOUHI. Sivusto tehdään Oulun ammattikorkeakoulussa, kansainväliset ITB-opiskelijat keräävät kaikki sisällöt samalle palvelimelle ja samalle verkko-osoitteelle eli domainille.

Yhteistyö opiskelijoiden kanssa on sujunut oikein hyvin minun näkökulmastani. Podcasteja kokeillaan ainakin Sound Cloudiin.

Kiinalainen sosiaalisen median palvelu Weibo kiinnostaa käyttäjämäärän takia.

 

12935461_465332536990323_863883505_n
Photos of Syote National Park in Sina Weibo.

It is finally true, that I have a Web hosting service for my media. We chose LOUHI. The ITB-students of UAS of Oulu have been making a media platform for different media content.

 

Tekinjänoikeudet – kenen kuvia nämä ovat?

Näyttökuva 2015-2-25 kello 20.50.35
Kuvakaappaus on Flickr-sivustoltani, jossa tekijänoikeudet on ilmoitettu kuvan tiedoissa.
Näyttökuva 2015-2-25 kello 9.50.46
Kuvakaappaus omasta valokuvastani löytyy toisen omistamalta Youtubevideolta.

Musiikkivideo Vihiluodosta

Facebook-seinälläni oli musiikkivideo Vihiluodosta, Kempeleestä. Videolla oli tutun näköinen valokuva merenrannasta, jonka olin laittanut Flickriin tekijänoikeuksin. Samalla muistin Kalevan artikkelin oululaisvalokuvaajan merenrantavalokuvan kohtalosta.

Hänen kuvansa päätyi amerikkalaisen valokuvaajan sivustolle hieman muokattuna. Kuumenin ajatuksissani ja tarkistin valokuvia. Niissähän on koodaustiedot olemassa, joten sieltä ehkä voi tarkistaa lisää. Jokaisen valokuvan saamiseksi täytyy nähdä vaivaa.  

Välinpitämätöntä ja tietämätöntä asennetta tekijänoikeuksia kohtaan osoittaa kommentti: – Kuvathan ovat netissä tarjolla! Kuvat ovat netissä tarjolla maksua vastaan yleensä. Kuitenkin jokainen löytää pienellä etsimisellä vapaasti käytettäviä eli ilmaisiakin kuvia omiin tuotoksiinsa.

There was an interesting post on my FB wall his morning. It was a music video from Youtube and from my home scenery Kempele, Vihiluoto. I recognized a couple of photos as my own, which I did put once on Flickr.

The I remembered a story in the newspaper Kaleva, where there was an article about an American photographer who took a photo from a photographer in Oulu s her own. I personally felt a bit angry, when I found MY pictures on someone else´s Youtube video.

Kuvat opiskelukäytössä

Opiskeluyhteydessä materiaalin käyttö on vapaampaa, koska kouluissa opitaan median asianmukaista käyttöä.

Pohdin usein itsekin tekijänoikeuksia, koska valokuvaan paljon ihmisiä, taloja, tapahtumia, myös muissa kuin yleisillä paikoilla. En ole ollenkaan sataprosenttisen varma, että olen toiminut oikein. Olen kuitenkin pyrkinyt siihen.

Täaaä on muutamia kuvaus- ja julkaisuvinkkejä:

  • Kuvata saa melko vapaasti yleisillä paikoilla, mutta kuvien verkkoon laittamisessa on rajoituksia.
  • Kuvattavalta kannattaa kysyä lupa kuvaukseen ja sen laittamiseen internetiin julkisesti nähtäville.
  • Kaupoissa saa kuvata, mutta kannattaa kysyä kuitenkin lupa, ettei joudu noloihin tilanteisiin.
  • Jos videolla on musiikkia, jonka käyttö ei ole sallittua, sekunninkaan pätkänä, ei videota saisi ladata julkiseksi.
  • Kysy ammattilaisilta.
  • Kuvaaja omistaa kuvat. Hän voi myydä niitä, oli sitten harrastelija tai ammattilainen.
  • Free-kuvia eli vapaasti verkosta kaupalliseenkin käyttöön otettavia löytyy myös.
  • Kuvia voi hakea Google-haulla käyttöönsä, mutta kannattaa tarkistaa kuvien oikeudet.

Valokuvia Flickrissä

Valokuvia Flickrissä

Kuvakokoelmissa on kuvia monilta paikkakunnilta. Oulu, Helsinki, Tukholma, Kempele, Liminka, Haukipudas, Oulunsalo, Lumijoki, Lappajärvi, Tornionlaakso, Kolari

Tiernapoikaperinne elää vahvana Oulunseudulla

Oulu ja lähitienoot, kuten Liminka, Oulunsalo, Haukipudas, Kiiminki, Muhos, Kempele tai Yli-Ii, tunnetaan siitä, että tiernapojat kulkevat esiintymässä joulun alla monissa paikoissa. Koulut, vanhainkodit, päiväkodit, sairaalat, ravintolat tai kauppakeskukset.

Yleensä esiintyjät ovat poikia, jotka aloittavat oman perinteensä alakoululaisina. Äidit ovat tutkineet tarkkaan asujen ulkonäköä, joten pukukoodi on pysynyt vuosikausia melko samana. Koululaulukirjojen tiernapoikakuvitus on muuttunut asuiksi, joihin joka lauluporukka tuunaa omanlaistaan ilmettä. Viittojen kiiltävä satiini ja joulukoristeiden välke on varmasti joka asustuksessa mukana.

Tiernapoikien ilmestyminen tilaisuuteen houkuttelee aikuisten kaivamaan kuvettaan ja etsimään kolikoita tai harvoin myös seteleitä pudotettavaksi kypärään. Muutama lantti löytyy pankkikorteista huolimatta, mutta tähteen ei sitten millään ole viime aikoina löytynyt pätkääkään kynttilää.

On suorastaan häpeällistä olla tekemättä lahjoitusta viattomaan joulunajan perinteen säilyttämiseen. Mielessään moni harmittelee, että joko taas…mutta perinteet ovat meille hyvästä. Puutteen ajoista on päästy, mutta kyllä pojat aina lisätienestille paikan löytävät, vaikkapa jääkiekkoharrastusten kustannuksiin.