Jäätietä Hailuotoon ja takaisin

Edestakainen pyrähdys autolla Hailuodossa

Kirjoitan muutaman sanan matkasta Hailuotoon jäätietä pitkin. Google ei indeksoi kuvia tai videoita samoin kuin tekstiä. Eli hakukoneita varten kannattaa kirjoittaa kuvaan ja videoon liittyvää asiatekstiä.

Lähdimme iltapäivällä auringon vielä killottaessa taivaalla, juuri iltapäiväruuhkan aikaan, Hailuodon jäätielle. Veimme tuttavapariskunnan kotiinsa Hailuotoon.

Lauttarannasta lähti lautta samaan aikaan, mutta ehtisimme Huikkuun takuulla ennen sitä. Kymmenessä minuutissa.

Railot halkoivat epätasaista jäätä, jonka paksuus kuulemma on noin 50 cm. Vastaantulevien kaista oli monensadan metrin päässä. Jäällä oli harvakseen ihmisiä, ehkä pilkkijöitä tai luistelijoita. Auton ikkunat olivat kuraiset päivän lämpimän kelin vuoksi ja haittasivat kuvausta puhelimen kameralla, mutta en tajunnut puhdistaa ikkunaa kesken menomatkan.

Selfiekepin avulla olisi kuvaus onnistunut paremmin ja ilman tärinää, joka aiheutui jäänpinnan röpelöisyydestä. Muuttuvien tekijöiden kuvaushetket!

Paluumatka “vetten päällä” sinisen hetken syleilyssä

Olihan se aika jännittävää istua autossa vetten päällä, mutta unohdin pelkoni kuvaamisen ansiosta. Mielessäni käväisi lapsuudenkokemus Lappajärven jäältä, kun kiisimme luistimilla tummansinisellä jäälakeudella, kohti Vimpeliä.

Paluumatkalla Hailuodosta oli tarkoitus näpätä jäältä oransseja auringonlaskukuvia, joita voisi ottaa kaikessa rauhassa auton ikkunasta. Jäätiellä ei kuitenkaan voinut pysähtyä pitkäksi aikaa, tai ei oikeastaan ollenkaan.

Huoltokone Huikun päässä kunnosti jäätietä sellaisessa kohdassa, johon oli tullut vettä. – Uskaltaakohan siitä ajaa, pohdimme.

Auringonlasku ei ollut toivomani värinen, mutta yhä sinisempi sininen hetki lähestyi samaa tahtia kuin tavoitimme autolla turvallista mannerta eli Varjakkaa.

Postaus lähtikin lentoon Twitterissä. Lyhyt jäätievideo, jossa vain ajetaan kohti mannerta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hailuoto

http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/hailuodon-jaatiella-ajellaan-jo-vaikka-se-ei-ole-viela-virallisesti-auki-jaatieurakoitsija-kaikkea-on-kokeiltu/785919/

Julkaistu Kalevassa  19.03.2018 

Hailuodon kesä on ohi

Hailuoto-päivä

Jätimme hyvästit kauniille Hailuodon saarelle, jossa sää oli tuulinen mutta aurinkoinen. Tuuli toi mereltä märän ja suolaisen tuoksun kasvoille. Kesän viimeiset auringonsäteet lämmittivät perinteistä Hailuoto-päiväämme.

Koimme, kuinka nykyaika ja menneisyys kohtasivat saaren verkkaisessa elämässä. Muistimme matkalla myös poismennyttä ystäväämme, jonka kanssa kävimme saarella.

Lauttamatka etuoikeutetuille ja muille matkaajille

Lauttamatkalla loppui kiire hetkeksi, ja siirryimme puolen tunnin ajomatkan jälkeen mantereen melskeestä saaren seikkailuihin. Konesillalta ei tällä kertaa voinut ottaa kuvia. Autot ajoivat lautan uumeniin hyvässä ohjauksessa, toiset etuoikeutettuina eri kaistaa pitkin. Lauttamatka ei oikein sovi hätähousuille.

Mantereella kuulimme toisen lautan teknisestä viasta. (Hailuodon-lautta). Me emme tienneet asiasta tuon taivaallista, mutta totesimme tämän lautan keinuvan aalloilla melkoisessa tuulessa.

Miltä Hailuoto näyttää lauttarannasta tulijalle?

Kylän keskustaan menevän tien molemmin puolin on mäntykangasta, puolukkapaikkoja ja jäkälämaastoa. Viljavat vainiot ovat kaura- tai ohrapeltoja,  myös heinäpeltoja, joilta tuorerehua oli kerätty karjalle.

Pienen pieni oranssinkeltainen kanttarelli pilkotti tienreunalla. Se kasvoi samalla tienvierellä, jossa olemme niitä ennenkin nähneet.

Uusi ja vanha kohtaavat Perämeren suurimmassa saaressa. Tuulimyllyt jauhavat maisemassa, toiset sähköä, toiset menneisyyttä. Saarella kohtasimme rauhaa ja hiljaisuutta. Tulimme eri maailmaan, jossa aika on pysähtynyt. Ihmisillä ei ollut kiire (paitsi lautalle tai lautalta).

Marjaniemen värikäs luonto ja dyynien kätköt

Marjaniemen luonto ympäröi meitä pehmeällä sylillään ja meren suolainen tuoksu tuntui sielussa ja pisaroina kasvoilla. Tasainen aaltojen kohina lauloi korvissa ja lokit olivat kai jo menneet jonnekin.

Siniharmaat, vihreän eri sävyiset, tuulen piiskaamat heinämättäät kiemurtelevat hiekkadyynien kumpareisessa maastossa. Siellä voisi hyvin piiloutua dyynien kätköön seikkailemaan. Ympäristösyistä meidänkin tulee kulkea pitkospuita, jotta Luodon herkkä kasvillisuus säilyisi jälkipolville.

Tuhannet aallot muokkaavat koko ajan hiekkarantaa, joka juuri tänään on paljas ja tasainen, paletti vailla lähes yhtäkään jalanjälkeä. Vain varovaisia linnunjalan raapaisuja vaalean hiekan pinnalla.

Kesän äänet ovat vaienneet.

Linkki blogiini Digiseniori

Suomi on talven ihmemaa

IMG_0482

Kesällä 2013 kuvasin Hailuodon kalasatamassa erään kalastajan saapumista kalastusreissulta Huikun ahvensaaliineen. Silloin kokeilin uutisen tekemistä iMovien avulla. En vielä tullut lähettäneeksi uutista CNN:lle. Kesällä laitoin kissanäyttelystä tekemäni uutisen omaan blogiini. Jostain syystä se oli poistettu Bloggerista. Varmaan se johtui tekijänoikeusasioista.Tein muutaman muunkin uutisjutun iMoveilla ja päätin vielä joskus lähettää sellaisen CNN:lle.

Siellä se nyt on, valokuvani keikkuivat toimittajan poimintana CNN:n Editor´s picks. Kuvani olivat talvesta kotipihallani, puista ja pensaista, pelloista ja lumesta. Yllätys oli suuri, kun kuvani oli hyväksytty etusivulle.

Olen kyllä tehnyt jo niin kauan valokuvauksen parissa töitä, mutta en aivan tällaista odottanut. Saman tien kirjoitin Uuden Suomen Puheenvuorot-blogiini artikkelin Talvi on Suomen brändi.

Hailuodossakin on nyt talvi. On vain odotettava kärsivällisesti jäätien avaamista, jotta voisin lähettää kuviani taas CNN:lle.  Maailmalla todellakin näytään pitävän lunta, pakkasta, kylmää ja tuulista Suomen talvea kiinnostavana kohteena, toivottavasti myös matkustuskohteena.