Vieras

2011_07_08_img_7899-e1503091965979.jpg
Irja Pollari esittelee museoemäntänä tanskalaisille senioreille Iisakin Jussin tupaa.

Kauhavalainen Irja Pollari on kirjoittajana tässä. Kävimme sähköpostia ja hän lähetti kirjoittamansa tekstin minulle. Kotona hänellä olisi paljonkirjoitukseen sopivia kuvia ja piirustuksia, mutta löysin omasta kuvagalleriastani kuvan Pollarista.

Irja Pollari toimi vuosia Iisakin Jussin tuvan emäntänä. Kävin siellä ja hämmästyin, miten hyvin museota on hoidettu.  Museoesineet olivat puhtaita ja hyvin tutun tuntuisia. Niistä tuli mieleen oma eteläpohjalainen lapsuus. Kauhava on ollut varakasta seutua, kun vertaan esineistöä Kempeleen kotiseutumuseon aineistoon. Eri seudut ja eri museot kertovat omaa kieltään.

Pollari kirjoittaa näin:

Kuuntelin Etelä-Pohjanmaan maakuntajohtaja Asko Peltolan esitelmää Suomen Yrittäjäopistolla. Tilaisuus pidettiin eläkeläisille Kauhavalla 5.3.2014.

Asko Peltola herätti mielenkiinnon sillä, että saimme luetella ominaisuuksia siitä, millaisia olimme täällä Kauhavan, Lapuan- ja Seinäjoen jokivarren molemmin puolin. Hän kirjasi: ahkeria, sisukkaita, rehellisiä, nopeasti reagoivia, ystävällisiä, isänmaallisia uskonnollisia (heränneitä). Huonoina puolina, hän näkee, että olimme uhoilevia, omahyväisiä, ärsyyntyviä.

Historiasta hän mainitsi nimismies Hägglundin ja häjyt. Etelä-Pohjanmaan r-murteella puhutaan Kurikasta Vaasan suuntaan. Murreraja muuttuu jo Kortesjärvellä Järviseudun murteeksi, jota minäkin puhun. Edesmennyt Aulis Rintala, KM, keksi murteelle osuvan nimen, Härmänmaanmurre.

En pitänyt siitä, että Peltola jätti pois Järviseudun murteen esimerkit, millaisia olemme esimerkiksi me lappajärveläiset, evijärveläiset jne. ja, eroammeko luonteiltamme kovasti.

Vaikka Peltola rajasikin oman Etelä-Pohjanmaansa jokivarsiin, todellisuudessa Etelä-Pohjanmaalla on useita murteita ja aluekin on enemmän kuin Lapua, Härmät ja Kauhava.

Ollessani kymmenen vuotta Kauhavan kotini läheisyydessä olevassa talonpoikaismuseossa, Iisakin Jussin tuvalla museoemäntänä, en nähnyt tuvan sisustuksella mitään eroja lappajärveläiseenlapsuuden kotiini, jossa kevaria hoitivat isovanhempani. Tila oli ollut itsenäinen jo 1600-luvulla. En myöskään huomannut eroja kauhavalaisten ja lappajärveläisten käsityksiä itsestään, paitsi, että lappajärveläiset harkitsevat sanojaan.

Fenomenologista tutkimusta tarvittaisiin murre- ja luonnepuolen selvittämiseksi, ennen kuin siitä tehdään faktaa. Joka tapauksessa tämä epävirallinenkin oli jo hauskaa. Tässä on pieni episodi itteänsä täynnä olevasta naisihimisestä, joka toi vieraitaan museolle. Kun esittelin sitä, hän oivalsi:

– Ethä sää ookkaan täältä, sullon eri murre. – Mistässää oot?

Pidin paussin ja kysyin puolestani. – Missäs sää oot ollu, ku oo sua ennen nähäny?

Irja Pollari, Kauhava

17.3.2014 

Suomalaisen Naisliiton Oulun osaston aktiivijäsen Elma Koivunen on ensimmäinen kirjoittajavieraani. Laitan hänen kirjoituksensa tähän, vaikka se on jo kommenttiosiossa. Opetellaan tekniikkaa, mikä on sivu, artikkeli ja kirjoittajat, avustajat ynnä muut roolit. Elma Koivusen kirjoituksella on ollut runsaasti lukijoita, joten siitä se alkaa, Elma. Olet kiinnostava kynänkäyttäjä ja linkin takaa löytyy viehättävä nainenkin.

Puhkutin pyörällä Pikkukankaan päälle. Tarakalla poltteli kirjapaketti ja aurinko pilkahti pilvien lomasta.

Pari vesipisara osui kasvoihin, kun hurautin mäkeä alas Kajaanintielle. Oikein kevättä ilmassa, ehdin ajatella ohittaessani Välkkylän onnikkapysäkkiä.

Hyi, kun sieltä lemahti virtsan haju. Äiti lapsineen oli kävelemässä pysäkille, ja siinä samassa liukui bussi     poimien heidät kyyntiinsä. Hyvä, että pääsivät autoon, ajattelin polkiessani tien yli Kastellia kohti. Katselin tien vierustoja, näkyikö talven jäljiltä koiran kakkoja. Ei näkynyt, vaikka koiria ulkoilutetaan siellä aika paljon. Naiset ovat sisäistäneet pussitaskussa lemmikkiensä talutuksen, sillä naisiahan nuo vastaantulijat enimmäkseen olivat .

Ritva asuu Kyntökujalla Kempeleessä. Miten hauska osoite, vähän samaa luokkaa kuin Umpikuja. Kyntö, kynnös, kynnöskiivut. Eeva Heilalan teksteissä vilahtaa tuo sana. Kynnöskiivuilla hypähtelee västäräkit. Siinä sanassa on makua, näköä, tuoksua, suhinaa ja vinkunaa, niin kuin hiirenvirnassa ja suopursussa. Ritva oli leiponut tuoksuvat pullapitkot, sellaiset kuin äiti teki. Minulla syntyy vain pullia. Minulla on kiire kotiin kirjoittamaan, vastaamaan blogiin. Olen innoissani.Mutta on muutakin. Kirja paketissa: Tanja Kaarlelan SAARA. Se on lukupiirin luettava kirja ensi viikon keskiviikoksi. Siinä on sama aihepiiri kuin Kemin luennossa. Toinen kirja on Anna-Maija Ylimaulan PAPINTYTTÖ. Molemmat esikoisteoksia. Papintytön sai helpommin kirjastosta. Saaran päätin hankkia itselle ja lainata halukkaille. Saavun kotipihalle. Siellä odottaa ahvenpussi. Siis kalojen siivousta ensin. Ja entäpä tuo toinen auto? Kuka? Ehdinkö tänään lainkaan kirjoittamaan?- Elma

12.3.2014

Blogin pitäjä odottaa ensimmäistä kirjoittajavierastaan. Pöydässä on valmiina kahvikupit ja tarjolla on tuoretta pullaa. Lähetä kirjoituksesi sähköpostilla. Katso yhteystiedot sivustolta. Oikea nimesi tulee kirjoitukseen halutessasi, mutta nimimerkilläkin on hauska ilmaista mielipiteitä. Lisään kirjoituksen tälle sivulle ylimmäksi, joten pääset aina tutkimaan sitä.

Toivon kirjoituksia lähinnä seniori-ikäisiltä ihmisiltä. Muokkaan kirjoitusta tarvittaessa. Myös kuvan voit lisätä kirjoitukseen.

IMG_2459
Pullapitkon leipominen on nopeaa puuhaa.

– Ritva

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s