Photographer dreaming by a kettle lake

Syöte National Park in Finland

Lähde sieni- ja marjametsään!

Hailuodon kesä on ohi

Hailuoto-päivä

 

Jätimme hyvästit kauniille Hailuodon saarelle, jossa sää oli tuulinen mutta aurinkoinen. Tuuli toi mereltä märän ja suolaisen tuoksun kasvoille. Kesän viimeiset auringonsäteet lämmittivät perinteistä Hailuoto-päiväämme.

Koimme, kuinka nykyaika ja menneisyys kohtasivat saaren verkkaisessa elämässä. Muistimme matkalla myös poismennyttä ystäväämme, jonka kanssa kävimme saarella.

Lauttamatka etuoikeutetuille ja muille matkaajille

Lauttamatkalla loppui kiire hetkeksi, ja siirryimme puolen tunnin ajomatkan jälkeen mantereen melskeestä saaren seikkailuihin. Konesillalta ei tällä kertaa voinut ottaa kuvia. Autot ajoivat lautan uumeniin hyvässä ohjauksessa, toiset etuoikeutettuina eri kaistaa pitkin. Lauttamatka ei oikein sovi hätähousuille.

Mantereella kuulimme toisen lautan teknisestä viasta. (Hailuodon-lautta). Me emme tienneet asiasta tuon taivaallista, mutta totesimme tämän lautan keinuvan aalloilla melkoisessa tuulessa.

Miltä Hailuoto näyttää lauttarannasta tulijalle?

Kylän keskustaan menevän tien molemmin puolin on mäntykangasta, puolukkapaikkoja ja jäkälämaastoa. Viljavat vainiot ovat kaura- tai ohrapeltoja,  myös heinäpeltoja, joilta tuorerehua oli kerätty karjalle.

Pienen pieni oranssinkeltainen kanttarelli pilkotti tienreunalla. Se kasvoi samalla tienvierellä, jossa olemme niitä ennenkin nähneet.

Uusi ja vanha kohtaavat Perämeren suurimmassa saaressa. Tuulimyllyt jauhavat maisemassa, toiset sähköä, toiset menneisyyttä. Saarella kohtasimme rauhaa ja hiljaisuutta. Tulimme eri maailmaan, jossa aika on pysähtynyt. Ihmisillä ei ollut kiire (paitsi lautalle tai lautalta).

Marjaniemen värikäs luonto ja dyynien kätköt

Marjaniemen luonto ympäröi meitä pehmeällä sylillään ja meren suolainen tuoksu tuntui sielussa ja pisaroina kasvoilla. Tasainen aaltojen kohina lauloi korvissa ja lokit olivat kai jo menneet jonnekin.

Siniharmaat, vihreän eri sävyiset, tuulen piiskaamat heinämättäät kiemurtelevat hiekkadyynien kumpareisessa maastossa. Siellä voisi hyvin piiloutua dyynien kätköön seikkailemaan. Ympäristösyistä meidänkin tulee kulkea pitkospuita, jotta Luodon herkkä kasvillisuus säilyisi jälkipolville.

Tuhannet aallot muokkaavat koko ajan hiekkarantaa, joka juuri tänään on paljas ja tasainen, paletti vailla lähes yhtäkään jalanjälkeä. Vain varovaisia linnunjalan raapaisuja vaalean hiekan pinnalla.

Kesän äänet ovat vaienneet.

Åtta saker av Sverige

 

1. Frukost på svenska sättet

Frukost är ny nästan samma som den var för länge sedan. Kaviar ock vitt bröd med numera bredbar choklad ovanpå, juice, kaffe, ost, ”smör”, leverpastej och knäckebröd. Det finns ju också flytande marmelad.

fullsizeoutput_f764

2. Rosor

Rosor växer även på väggarna. Rosorna växer nästan var som helst, men är så fina speciellt i trädgårdar i villaområden.

fullsizeoutput_f7a8

 

3. Trafik med flera elbilar och svängande bussar

Trafik i Sverige är mångfaldig med elbilar på vägar som har även fyra filar, bussar med bak som svänger, tunnlar och parkeringshus med läckra pastellfärger för bilister som tänker bara att handla med sina shoppers.

Akta för barn i trafik! Det gjorde vi också när vi körde elbil ganska tyst på smarta vägar.

 

fullsizeoutput_f74d.jpegfullsizeoutput_f714

fullsizeoutput_f711.jpeg

5. Köpa

Köpa kan man nästan vad som helst i en jättestor  köpcentrum som heter Mall of Skandinavia. Vi finnar har ju alltid köpt fina saker i Stockholm eller någon annanstans i Sverige. Några varor är billigare i Sverige än i Finland.

fullsizeoutput_f75f

5. Polisen

Polisbilen syns i många centrum. Den syns överallt for att folk känner sig trygg.

fullsizeoutput_f7a5

 

6. Wakeboarding

Wakeboarding är popular sport gren om man har tillträde till havet och båten, men inte min hobby! Det var ju spännande att se andra fly ovanpå havsytan. I bilden startar wakeboardingtur.

fullsizeoutput_f701

7. Lunch på restaurang i ett jättestort köpcentrum

Restaurangmat är billig i Sverige. Entrecote var enormt stor och nästan för smaklig på en restaurang i Mall of Scandinavia.

IMG_0849

8. Vacker Norrtälje

Norrtälje är en helt ny uppfinning med en vacker å. Vid den trivs alla. Kommer säkert dit tillbaka!

 

fullsizeoutput_f717.jpeg

Meteoriitti putosi maanpinnalle ja synnytti Lappajärven

Kerron jokakesäisestä kotiseuturetkestä Lappajärvelle, jota en saa mielestäni

Autolla halki Pohjanmaan rantalakeuden pilvenhattaroiden alla!

Automatkamme Lappajärvelle kulki pitkin Pohjois-Pohjanmaan lakeutta, Vihannin, Oulaisten, Ylivieskan, Toholammin (meijeri), Ullavan (Taide-Vionoja), Kaustisen (kansanmusiikki) Etelä-Pohjanmaan Järviseudulle Evijärven kautta.

Valitsimme mutkittelevan seikkailureitin vaihtelun vuoksi rantareitin sijaan. Liikenne Ylivieskan reitillä olikin todella vilkasta ja hurjaa. Tie Lakeudella kulkee polveillen poikki kylien, viljelysten, kaura- ja ohrapeltojen sekä sitkeitten kauppakeskusten ohi

Heinää osataan säilöä näihin tyylikkäisiin muurahaisenmuniin. Onkohan sisällä muurahaishappoa? Säilörehun tuontanto sillä on suomalaisen nobelistin, A.I.Virtasen keksintö.

Suomalainen kesämaisema näyttää kulkuväylällä parhaat puolensa aurinkoisena elokuun päivänä. Miten voisikaan säilöä kesämuistoihin vihreän, sinisen ja valkoisen sävyjen näkymät talven varalle, ja kukapa vielä osaisi keittää siitä visuaalista kesähilloa talven lätyille (videoina ja valokuvina)!

Seurueessamme oli lapsia ja aikuisia (3-86-v.) kahdessa autossa, joista enemmistö ei kuunaan ollut käynyt Lappajärvellä. Ihmettelin, miten se on mahdollista vielä nykyaikana?

Näe meteoriitin tekemä kaivo ainakin kerran elämässäsi, kun pääset Lappajärvelle!

Kyllä jokaisen pitäisi olla nähnyt Lappajärvi, Suomen ainoa, kunnollinen, meteoriitin törmäyskolo Etelä-Pohjanmaan Järviseudulla.

Maankuoreen syntynyt reikä, kuoppa tai maankolo täyttyi vedellä 73 miljoonaa vuotta sitten, eikä tieto nykyisen aikuisen ja 1950-luvun lapsen mielestä mitenkään kummallista ole ollut, mitä nyt tulivuori ja meteoriitti hieman sekoittuivat aikuisillakin ilman tieteen väliintuloa.

Lappajärvelle pääsee monen tien kautta kuten Roomaan.

Kauhavan suunnasta tultaessa jokaisen täytyy olla nähnyt harvinainen maisema Karvalan kylässä, jossa Pohjanmaan helmi aivan kuin tyhjästä ilmestyy kauhavalaisten kiusaksi silmien eteen maantien yläpuolelle syvänvihreän metsän ja sinisen taivaankannen kehystämänä. Karvalasta onkin komeat näkymät Lappajärven joskus tuuliselle ja aavalle selälle.

Horsma eli rentunruusu on vihreine lehtineen yksi kauneimmista väriyhdistelmistä kesäisin.

Valitsimme siis Ylivieskan kautta kulkevan tien, joten tulimme Pohjanmaan helmen kuntaan, Lappajärvelle, pikkuruisen Evijärven kautta. Kunnilla on keskinäinen arvojärjestys, ja sitähän se on ollut ennenkin, yhtä kissanhännänvetoa, mikä Järviseudun kunta on paras. Oululaisittain ilmaistuna hirveää kilpailua!

Kanssa-autoilijat suututtivat meidät muutaman vaarallisen ohituskerran aikana, kun eräskin vihreä auto ohitti meidät arviolta 150 kilometrin tuntivauhdilla satasen alueella. Keltaisten viivojen ylityksiä nähtiin useita. Raskaat rekat näyttivät noudattavan esimerkillisesti liikennesääntöjä, mutta muuten liikenne oli ajoittain aivan kauheaa.

o!Paremmat autot, parempi vauhti, vaikka tie olisi kuinka huono!

Kivitippu ei liene äidinkielenopettajan keksimä nimitys, mutta sehän on jo brändi

Nykälänniemeltä löytyy kummallisen nimen kylpylähotelli ja Nykälä-nimen kaapannut golfkenttä.

Ollilanrannan vesi on aina lämmintä kuin linnunmaito. EU-hanketuella tehdyllä laiturilla on nykyään lokkivahtina, niin, mikä lintu se lieneekään?

Lapsuudenkotini rantamökkeineen sijaitsee kivenheiton päässä Kivitipusta, ja on edelleen vierailupaikka muualla asuville suvun jäsenille.

Golfkenttä on rakennettu niille maille, jossa talvisin hiihdimme, ja nyt aikuisena kävelen Nykälänniemen kumpuilevilla kävelyteillä mäntymetsän, veden ja vihreän nurmikentän kehystämässä maastossa.

Astuin ulos autosta Nykälänniemessä, Kivitipun pihassa ystävien kanssa, suoraan järveltä tuijottavan Veanteensaaren edessä. Elokuun kostea lämpö ja järven tuoksu tulvahtivat kasvoille niin kuin ennen.

Veanteensaari näyttää kaarensa. Se onkin mielestäni Lappajärven ikoni eli tunnusmerkki. Saaressa laskimme talvisin suksilla mäkeä ja isä haki siellä olevasta ladosta heinakuormia. hevosella.

Olin tullut lapsuuteen ja halusin, että ystävätkin ymmärtävät kotijärveni satumaisuuden. Milloinkahan ehdin rantaan kastelemaan varpaat rantavedessä ja katsomaan toisenkin kerran Veanteensaaren kaarta

– Miten täällä onkaan näin avaraa! sanoi seurueemme jäsen.

Yövyimme kaikki ensimmäistä kertaa tässä hotellissa, jossa sisustuksessa on käytetty kärnäiittiä, kiveä, joka syntyi meteroriitin törmäyksessä 73 miljoonaa vuotta sitten, ja josta myöhemmin syntyi Lappajärven tarina.

Yhden alueen rakennuksen, Rantakirpun, perustukseen oli upotettu huolellisesti kärnäiittikakkaroita, ja kylpylähotellin vastaanottotiskin reunat olivat pullollaan kärnäiitin mollukoita.

Tämäkin kivi lienee kärnäiittiä.

Ollilanrannassa suhisevat kaislajoukot ja aallot lyövät hiekkarantaan kuten lapsuudessa, kun isoäiti toi voileipiä lastenlapsille

img_0104

Lapsuudenkodin kesämökki suvun maatilalla Ollilanrannassa odotti meitä ja vieraitamme punaisena kuminapellon laidalla. Rantalaiturilla tekojoutsen pelotteli lokkeja, joita järenrantapelloilla on nykyisin kiusaksi asti, osaksi kenties minkkitarhauksen vuoksi. Miten hienosti Ollilanrannassa onkaan hoidettu jakokunta 10:n nurmikot!

Kumina on maustekasvi, jota voi käyttää esimerkiksi kurkkujen säilönnässä ja leivässä.

Tällä kertaa emme tulleet mökille yöpymään, vain piipahtamaan ja tarkastamaan järven lumpeenkukat.

Lumpeenkukkia veden pinnalla

Lappajärven rantoja ei ole pilattu kaavoittamisella ja rantarakentamisella ainakaan vielä, koska järvimaisemaa on paikkakunnalla perinteisesti pidetty vierailijoiden ja paikkakuntalaisten yhteisenä arvona. Rannoilla pitänee olla muutaman metrin levyinen kasvillisuuskaistale, joka estää lannoitteiden ja muiden haitallisuuksien valumista järveen

Ulkopuolinen tekee silti yksittäisiä havaintoja vedenlaatua uhkaavista riskeistä, mutta monet aiemmat ongelmat on onneksi jo korjattu.

Lokit ovat vallanneet Lappajärven. Avokaatopaikat vai minkkitarhaus syynä?

 Ketkä ovatkaan tepastelleet pitkin Nykälänniemen rantoja?

Männikössä on samanlaista kuin 50 vuotta sitten. Viljamakasiini on siirretty Taavintuvan viereen.

Nykälänniemeä kiertää kuntoiluun ja kävelyyn tarkoitettuja polkuja, joilla kannattaa varoa lentäviä golfpalloja. Polkujen reunoilla on kylttejä meteoriitin matkasta, joka saattaisi kiinnostaa tiedeyhteisöjä muuallakin maailmassa. Siellä on myös venyttelytelineitä urhealle liikkujalle.

Hienot kyltit yhä, vaikka näitä voisi hieman nykyaikaistaa.

En tällä kertaa tutustunut kylpylähotelli Kivitipun sisällä olevaan meteoriittinäyttelyyn, mutta hotellin aulasta löysin uuden, kiinnostavan julkaisun Järviseudun vesistöjen virkistyskäytöstä ja juhlakirjan ”Lappajärvi 150 vuotta”.

Yksi tarina Lappajärvesta on nyt kirjoitettu, joten järvi kannattaisi paketoida ainutlaatuiseksi vierailukohteeksi järvenrantakuntien yhteisellä markkinoinnilla. Viisi ensimmäistä vuosikymmentä on Lappajärvi pitäjänä elänyt autonomisen Suomen aikaa, siis osana Venäjän valtakuntaa, mutta lieneekö siinä aihetta uuteen tarinaan?

Nykälänniemellä on ollut ymmärtääkseni myös muinaisten lappalaisten asuinpaikkoja, ja nimi Lappajärvi viitannee muinaiseen lappalaisasutuksen historiaan, joka sopisi myös hyvin kunnan markkinointiin.

Miten olisi muutamia poroja Nykälänniemellä kiinalaisten turistien töllisteltäväksi! Hullut ideat voivat joskus olla alkusysäyksenä toteuttamiskelpoiselle ja kannattavalle liiketoiminnalle. Ehkä vedenalainen ravintola järven alla, jossa olisi näkyvissä meteoriittien raapimisjälkiä ja tippuvia kiviä! Jos ei oikeasti, niin ainakin virtuaalisesti!

Kivitippu pessyt kasvonsa reippaiden somevaiheiden ja kunnon remontin jälkeen uuden yrittäjän toimesta

Taideteos Kivitipun länsiseinällä on huomaamattomassa paikassa.

Seuraan Lappajärven elämää mediasta, sen kuohuista ja tyvenestä. Kivitipun kannattavuus on ollut ajoittain kiikunkaakun, mutta lappajärveläisen mentaliteetin tuntien, periksi ei ole anneta, koska Nykälänniemen palvelut ovat merkittävää kunnan elinvoimaisuudelle.

Parin vuoden takainen tapahtumaketju valtakunnassa toi Kivitipunkin aseman tarkasteluun sosiaalisessa mediassa siinä määrin, että jätin Facebookin Lappajärvi-ryhmän monen muun entisen lappajärvisen tavoin.

Pääsimme mukavan lossivahdin kyydissä käymään lahden toisella puolella.

Erityisen iloinen voisi olla golffareista, joiden pallot lentävät järveen ja, josta pikkupojat niitä keräävät ja myyvät pelaajille takaisin. Liikevaihtoahan sekin, jossa nuoret oppivat businesta. Lähipiiriin kuuluva nuori henkilö on teinivuosinaan kerännyt golfpalloja serkkujensa kanssa Nykälänniemen vesistä ja sittemmin hyödyntänyt oppejaan taloustieteiden opinnoissa.

Taavintupa on kaikkien lappajärvisten tuntema talo. Sen vieressä oleva tuulimylly vähän ottaa taiteilijan silmään.Golffarit tuskin pelin tuoksinnassa siitä mitään havaintoa tekevät.

Kuminapellot kuuluvat tuottavimpiin viljelylajikkeisiin Suomessa

Viimeinen kuvauskohde oli Ollilanmäen kuminapellot, koska kuminan viljely on tänä kesänä noussut esille ainakin siitä syystä, että kuminan tuottaminen on Suomessa tällä hetkellä kannattavin viljelymuoto, arvatenkin maustekasvin statuksen vuoksi.

– Kuminanviljely vaatii asiantuntemusta, sanoo viljelijä Markku Ollila sukutilan pellolla.

Kuminaa tuodaan Suomeen esimerkiksi Virosta, mutta Suomessa kasvatettu kumina on tietääkseni erittäin hyvänlaatuista.

Kolme vuotta sitten kuvasin Lappajärvellä videoita kuminan käsittelystä ja kuormaamisesta Närpiön kuminanvälittäjän valtaviin valkoisiin säkkeihin, joka toimitti kuminan seuraavalle portaalle.

Voit ostaa näitä esimerkiksi kurkunsäilöntään tarkoitettuja kuminansiemeniä omasta kaupastasi tai minulta Kempeleestä kalliiseen hintaan, mutta ystävät saavat ilmaiseksi.

Paluumatkasta Kempeleeseen ei paljoa sanottavaa

Pohjois-pohjalaiselle hiekkadyynien Kalajoki on hyvin tuttu, vai onko?

Paluumatka pitkin 8-tietä oli tylsää ajamista harmaassa sadesäässä lukuun ottamatta pikku matkustajan (nukkuva) ihanaa seuraa ja piipahdustamme Kalajoen Hiekkasärkillä eväiden syönnillä (jolloin kolmevuotias heräsi).

P.S. Jos lukijoita tulee artikkelille runsaasti, niin saatan tehdä vielä videon YouTubeen. Olisi mukava saada myös kommentteja, erityisesti Lappajärveen liittyviä.

Merry Cloudberry Picking!

 

Kokemuksia hillassa käynnistä Oulunseudulla

Tässä blogipostauksessa ja YouTube-videolla on muutama ajatus hillojen poiminnasta, koska poiminta osuu aika monen muunkin kohdalle joka ikinen kesä. Hillanpoimintaa hehkutetaan sosiaalisessa mediassa niin kovasti, että oli taas pakko suunnata matka hillasuolle, jopa raakojen marjojen perään.

Blogipostaus on julkaistu alkujaan Digiseniorin blogissa sanomalehti Kalevassa.

Aamuvarhaisella ajoimme toiveikkaina Oulunseudun hillasoille, tutuille tietämille Yli-Iihin, Iihin ja Ouluun hillan eli lakan poimintaan.

Tämä hilla oli tarpeeksi kypsä, mutta punaposkisia hilloja oli turha repiä raakoina hillasankoon. Vaaleat hillat olivat pahanmakuisia ja paleltuneita tai kärsineet kuivuudesta (suolla!). Mikäs kuoriainen se lepääkään lehdellä?

Hillastuksen varusteita

Matka lähti käyntiin perinteisesti, kun keräsimme varusteet kuten pitkät housut, hupullisen puseron (minä), kumisaappaat villasukkineen, sääskiöljyn, lippalakin ja moskiittoverkon.

Pari valkoista ämpäriä, sekä pieni että iso, todellista ja toivottua tarvetta varten. Reppuun laitettiin kahvit (termospullossa) ja voileivät sekä vesipullot. Puhelimen akku tuli myös ladata täyteen sekä kuvausta varten että turvallisuuden varmistamiseksi, koska hillasuollakin voi eksyä.

Sähköinen marjakartta ja muuta marjastukseen liittyvää

Menomatkalla tutkin hillan eli lakan ominaisuuksia, poimintaa, kasvupaikkoja sekä eri maissa käytössä olevia hillanpoiminnan kulttuureja. Opin paljon hillasta, mutta unohdin sen lähes tyystin, kun

HILLASUO OSOITTAUTUI KUUMAKSI MÄKÄRÄISTEN VALTAKUNNAKSI.

Senkin opin, että etelämpänä sanotaan lakka ja pohjoisessa sanotaan tätä Suomen arvostetuinta marjaa hillaksi. Nimestä viis, mutta se on saavutettavissa yleensä vaikeakulkuisessa maastossa, joka lisää sen arvostusta.

Sähköinen eMarjakartta-sovellus on ilmestynyt vastikään, mutta sen tiedon huomasin vasta kotimatkalla. Se näyttää kuitenkin olevan beta-vaiheessa, koska en saanut sitä toimimaan.

MATKALLA NAUTIMME POHJOIS-POHJANMAAN REHEVÄSTÄ LUONNOSTA, SINISTEN JA VALKOISTEN HEINÄPAALIEN TÄPLITTÄMÄSTÄ MAALAISMAISEMASTA JA KIIMINKIJOEN SATUMAISESTA KAUNEUDESTA.

Oi, ja niistä valkoisista pilvenhattaroista, joita kaikki haluaisivat aina nähdä sinisen taivaankaaren yllä.

Luontohavaintoja kameralla ja jaloilla

Hillojen poimimisen ohella tein havaintoja luonnosta myös puhelinkameran avulla. Sillä on helppo ottaa videonpätkiä ja kuvia, joista saa nopeasti ”postattua” filmin YouTubeen. Hilloja kertyi vähitellen sangon pohjalle, koska kahdenkin hillan välimatkaa saattoi olla (kilo)metrikaupalla.

Luonnossa kulkeminen on tosi mukavaa liikuntaa ja voittaa ”sata-nolla” hikisen kuntosalin.

SUOLLA OLET MELKO YKSIN, VAIN LUONNONKAUNEUS SEURANASI, JA TOIVOISIN, ETTÄ MAHDOLLISIMMAN MONI SAISI KOKEA LUONNOSSA LIIKKUMISEN IHANUUDEN AINAKIN SILLOIN TÄLLÖIN.

Onnistuin kuvaamaan sinisen perhosen, onnistuin poimimaan muutaman mustikan verensokerin nostamiseksi, onnistuin hyppäämään suo-ojien yli ja muutenkin talsimaan hölskyvässä hetteikössä. Tietysti hillankiilto silmissä.

Poimin ennen tuntemattoman kasvin valkoisine kukkineen, joka osoittautui raatteeksi. Samalla Suomen historian yksi raskas vaihe tuli mieleen kasvin nimen takia.

Opeta lapselle luonnonrakkautta, niin hän osaa aina arvostaa luontoa

Vaivaiskoivun keltaisen lehdet erehdyttävät helposti hillojen metsästäjää, mutta ihmisen tarkkaavaisuus herää eloon luonnossa, jos siellä on lapsesta asti liikkunut. Kerroimme autossa toisillemme omia lapsuuden kokemuksiamme marjastusreissuista.

Hillanpoimijan lippalakin ympärillä tanssi lauma vilkkaita pikku kärpäsiä, joka nauratti meitä muita.

Kaikki oli lapsena viety metsään marjanpoimintaan sääskien, mäkäröiden ja paarmojen syötäväksi, mutta aina eväiden kera. Niin mekin olemme poimineet hilloja lastemme kanssa. Verenhimoiset hyttyset eivät tälläkään kertaa pettäneet, emmekä myöskään jättäneet luontoon tyhjiä maitopurkkeja.

Maitopurkin maatuminen kestää jonkin aikaa. Lapsille kannattaa olla hyvänä esimerkkinä ja viedä omat roskat luonnosta kotiin.

Harmia muuttuvista tavoista luonnossa liikkumisessa

Yksi harmillinen havainto osui tielleni: mönkijän jäljet keskellä suota, jonne oli helppo pääsy maantieltä. Mitähän maanomistaja sanoisi, jos hänen maallaan luvatta ajettaisiin mönkijällä hillojen perässä koko laajan suon halki? Luulisi, että arka suopohjan kasvillisuus tällä kihokkien ja karpaloiden alueella vaurioituu pitkäksi aikaa.

Mönkijällä voi vaurioittaa suon herkkää kasvustoa. Kihokkia poimitaan lääkekasviksi ja karpaloa kerätään pakkassoilta ainakin syksyllä ennen talven tuloa.

En kuitenkaan ehtinyt asiaan sen enempää perehtyä, kun hillakaveri huusi, että minun kannattaa tehdä video metsän laidassa kävelevästä karhusta. Lähdin kahville siinä samassa, en siksi, että pelkäisin metsän kuningasta, vaan kahvihammasta kolotti jo kovasti, enkä ollut edes varma karhun olemassaolosta. Mediaharrastus häiritsi kyllä hillanpoimintaa, mutta minulla onkin sitten kuvallisia muistoja, kun hillat on syöty.

Soiden ojitus hävittää hillakasvustoja

Metsätalous vaatii soiden ojittamista, mutta samalla soiden kuivatuksella tullaan vähitellen hävittäneeksi myös hilla.

Toinen merkittävä havainto oli se, että ojitukset ymmärtääkseni vähentävät hillan kasvustoja, ensin häviävät kukat, sitten koko kasvi, kun suo kuivuu ja suon happamuus vähenee. Ehkä ojitukset ovat merkkinä, että ainakaan lähistöllä ei tulevaisuudessa hilloja löydy.

Milloin Suomessa tullaan rajaamaan jokamiehenoikeuksia ja säätelemään tarkemmin myös marjanpoimintaa?

Suomessa kannattanee pohtia tiukempaa lainsäädäntöä esimerkiksi juuri hillanpoiminnalle ja jokamiehenoikeuksille, koska vapaus saattaa tuoda mukanaan myös ei-toivottuja ilmiöitä.

Esimerkiksi Norjassa on ymmärtääkseni hillojenpoimintaa säädelty paljon tiukemmin kuin Suomessa.

HILLASUOLTA BONGATTU POLIITIKKO OLISI MYÖS HYVÄ ESIMERKKI MUILLE KANSALAISILLE LUONTOLIIKUNNAN ARVOSTUKSESTA.

Voisipa suoliikuntaa myydä kalliina extreme-kokemuksena turisteillekin.

https://www.hyvaasuomesta.fi/node/1700