Hailuodon kesä on ohi

Hailuoto-päivä

 

Jätimme hyvästit kauniille Hailuodon saarelle, jossa sää oli tuulinen mutta aurinkoinen. Tuuli toi mereltä märän ja suolaisen tuoksun kasvoille. Kesän viimeiset auringonsäteet lämmittivät perinteistä Hailuoto-päiväämme.

Koimme, kuinka nykyaika ja menneisyys kohtasivat saaren verkkaisessa elämässä. Muistimme matkalla myös poismennyttä ystäväämme, jonka kanssa kävimme saarella.

Lauttamatka etuoikeutetuille ja muille matkaajille

Lauttamatkalla loppui kiire hetkeksi, ja siirryimme puolen tunnin ajomatkan jälkeen mantereen melskeestä saaren seikkailuihin. Konesillalta ei tällä kertaa voinut ottaa kuvia. Autot ajoivat lautan uumeniin hyvässä ohjauksessa, toiset etuoikeutettuina eri kaistaa pitkin. Lauttamatka ei oikein sovi hätähousuille.

Mantereella kuulimme toisen lautan teknisestä viasta. (Hailuodon-lautta). Me emme tienneet asiasta tuon taivaallista, mutta totesimme tämän lautan keinuvan aalloilla melkoisessa tuulessa.

Miltä Hailuoto näyttää lauttarannasta tulijalle?

Kylän keskustaan menevän tien molemmin puolin on mäntykangasta, puolukkapaikkoja ja jäkälämaastoa. Viljavat vainiot ovat kaura- tai ohrapeltoja,  myös heinäpeltoja, joilta tuorerehua oli kerätty karjalle.

Pienen pieni oranssinkeltainen kanttarelli pilkotti tienreunalla. Se kasvoi samalla tienvierellä, jossa olemme niitä ennenkin nähneet.

Uusi ja vanha kohtaavat Perämeren suurimmassa saaressa. Tuulimyllyt jauhavat maisemassa, toiset sähköä, toiset menneisyyttä. Saarella kohtasimme rauhaa ja hiljaisuutta. Tulimme eri maailmaan, jossa aika on pysähtynyt. Ihmisillä ei ollut kiire (paitsi lautalle tai lautalta).

Marjaniemen värikäs luonto ja dyynien kätköt

Marjaniemen luonto ympäröi meitä pehmeällä sylillään ja meren suolainen tuoksu tuntui sielussa ja pisaroina kasvoilla. Tasainen aaltojen kohina lauloi korvissa ja lokit olivat kai jo menneet jonnekin.

Siniharmaat, vihreän eri sävyiset, tuulen piiskaamat heinämättäät kiemurtelevat hiekkadyynien kumpareisessa maastossa. Siellä voisi hyvin piiloutua dyynien kätköön seikkailemaan. Ympäristösyistä meidänkin tulee kulkea pitkospuita, jotta Luodon herkkä kasvillisuus säilyisi jälkipolville.

Tuhannet aallot muokkaavat koko ajan hiekkarantaa, joka juuri tänään on paljas ja tasainen, paletti vailla lähes yhtäkään jalanjälkeä. Vain varovaisia linnunjalan raapaisuja vaalean hiekan pinnalla.

Kesän äänet ovat vaienneet.

Linkki blogiini Digiseniori

Yksi vastaus artikkeliiin “Hailuodon kesä on ohi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s